Lystiä ja Loitsua

Picon toipilasaika on toivottavasti oikeasti ohi. Ainakin tällä viikolla treeneissä meni kaikenkaikkiaan aikas hyvin. Keinu teettää edelleen haastetta, mutta laitoin nyt kuitenkin kisailmoittautumisen kolmeen starttiin. Periaatteena on saada kisakokemusta eikä tuloksia, jotka tietty on plussaa, mutta todennäköisesti antavat vielä odottaa itseään. Jouluaattona aloitimme aamutreeneillä:  * keinu yksittäisenä ja radan alussa * puomi ja A-este radalla * pujottelu radalla * rengas radalla --> kuskin täytyy pitää mielessä: jos vauhtia sata lasissa, täytyy hieman hidastamisella vinkata koiralle, että nyt tulee haastavampi kohta, kuten pujottelu tai rengas Tapaninpäivän treenirata Sepon tunnilla oli oikeastaan sangen kiva. Layeröintiä en kannata, mutta tulipahan ketjutettua takaperin se, että Pico puomin alla olleesta putkesta tultuaan hyppää puomin  toisella puolella olleen hypyn. Seppo heitti lelun palkaksi alkutoistoissa. Lopulta sain itse heitettyä palkan tokan hypyn jälkeen. V

Iltapäivän treenit meni kerrassaan loistavasti! Rataan tutustuminen oli hieman ehkä nopea, mutta tällä kertaa koukeroita oli vähän ja ehkä siitä sain itseluottamusta ohjausvalintojen tekemiseen. Radan alussa oli 2 hyppyä siten, että jälkimmäinen ei ollut ihan samassa linjassa kuin eka. Sijoitin itseni tokan hypyn taakse ja valssasin, kun Pico tuli tulosuunnastaan päin hypyn taakse. Videokameran sijainti oli lähtöön suunnattu, joten kuvakulmaa piti muuttaa pienen tauon aikana hieman. Olin ottanut huvikseni mukaan Picon maastokuvioisen peiton. Pyysin Picon matolle maahan. Siihen se jäi paikalleen, kun keskustelin Sepon kanssa ohjausratkaisuista! Keskustelun päätteeksi kutsuin Picon luokseni ja lähdimme radalle! Aikas huikeeta! Mun koira pysyi peitolla maassa vieraiden ihmisten lähellä yhdellä käskyllä satunnaisella kehupalkalla! Ehkä vielä äimistyneempi olin kuitenkin siitä, että treenikaverit seisoivat loppusuoran viimeisen hypyn lähellä. Heitin lelupalkan sinne ja Picon katse py

Olen kahtena torstaina ollut treeneissä ilman koiraa. Ratapiirrokset on vihkossa valmiina siihen, kunnes saan Picon jälleen radalle. Tässä hieman hahmotelmaa harjoittelusta ennen 4.1. alkavaa kisaputkea: - keinu varmemmaksi ja radoille mukaan - rimat 55-60-65 cm --> tuplaboksilla valssauksen sijoittumisvihjeet kohdilleen aikaan ja paikkaan - hypyn takaa kiertäminen - hypyn takaa kiertäminen + sen jälkeen erilaiset ohjauskuviot, kuten serpentiini ja valssaus - kohtikäännös eli koiran kääntäminen ohjaajaan päin tarvittavissa paikoissa - paikalla istuminen lähdössä siten, että Marko on lähettyvillä kuvaamassa - paikalla istuminen lähdössä siten, että Picon selän takana on ihmisiä ja koiria yleisössä Itselleni tehtävää ennen kisaputkea: - tutustu kisatuomareiden ratoihin - osta v.2014 lisenssi - varmista doping-ajat lääkkeille, joita Pico sai leikkauksessa ja sen jälkeen - tutustu rataan aina huolella, kehitä tietty järjestelmä: lopusta alkuun, sijoittumisvihjeet, jarrutu

Leikkausaika oli eilen tiistaina ja nyt meillä on sitten toipilaskoira täällä hoidettavana. Lisähaastetta tuli siitä, että eläinlääkäri löysi Picolta lohjenneen P4-poskihampaan, joka samalla poistettiin. Pinkojaparkaa on nyt sitten parsittu kahdesta päästä. ;) Urheasti Pico on jo ollut tänään jalkeilla ja syönytkin innokkaasti.  Agilitystä täytyy Picon pitää taukoa ainakin 2 viikkoa, joten käytän torstain treeniajan oman liikkumiseni harjoittelemiseen ja rata-analyysiin. Jännää ja varmasti hyödyllistä!

Pico on saanut pitää sukukalleutensa tähän asti, mutta nyt on tullut aika tehdä päätös. Viimeisen parin viikon aikana Pico on mm. treeneissä tehnyt äkillisiä stoppeja. Nyt on ollut myös vatsavaivaa sen verran, että torstaina piti jättää treenit väliin. Lisäksi Pico on ahdistellut Betaa ja nuollut pissoja ulkona. Kärttyisyyttä ilmeni mm. eilen sen verran, että pojille tuli nopea rähinä, jonka seurauksena toisella huuli turvonnut ja toisella korvassa jonkinlainen vekki, jota en onnistunut paikantamaan.  Pico ei ole jalostuskoiraksi hankittu vaan perheenjäseneksi, demokoiraksi ja agilitykoiraksi. Näissä tehtävissä testosteronin liika määrä ei ole hyvä yhdistelmä.  Dopingsäännöksistä johtuen kastraatio saattaa haitata tammikuulle suunniteltua kisaputkea, joten toivottavasti eläinlääkäriltä löytyy sopiva leikkausaika jo alkavalle joulukuun viikolle. Muutama syksyinen kuva lokakuulta:

Torstain treenien Sepon radasta poimin harjoitteluun valssaamisen ja sen jälkeen tehdyn 270-asteen käännöksen, jonka ennalta arvelin tuottavan haastetta. Tiistain tuplaboksitreeneistä sai hyvän analyysin iltapäivän treeneihin. Meno oli aika mainion näköistä - sellaista rentoa. Tulevan tiistain treeneissä pilkon palasiin 270-asteen kääntymisen niin toivottavasti alkaa sekin sujua. On se jännä miten pienistä asioista voi tulla todella merkityksellisiä. Tiistaina treenasin lähdössä eteenpäin katsomista ja torstaina se sujui hyvin. Olen Picosta hurjan ylpeä, sillä moni asia on jo itsestään selvää: * lähdössä paikallaan istuminen * LOP eli paikalta valssaaminen * irtoaminen putkeen * irtoaminen loppusuoralla - niin pitkälle, että en saa juostessa heitettyä lelua niin kauaksi... Innolla odotan tulevaa viikkoa treeneineen! :)

Viime aikoina olen huolestunut Picon motivaation heilahteluista ja sellaisista pienistä jutuista, joita se on huomaamattani oppinut, johtuen omista virheistä. Videointi on kätevin tapa löytää omasta toiminnasta virheet ja siksi päätinkin kerrata tiistai aamun treeneissä aiemmilta talvilta tuttua tuplaboksia. Rimat olivat nyt 55 cm ja aloitin lyhyistä pätkistä. Tunnin loppua kohden näytti siltä, että tekeminen alkaa sujua. Omaa toimintaa pitää vielä rutkasti hioa ennen tammikuun kisaputkea. Tässä video:

Jes - nyt voi hetkeksi hengähtää helpotuksesta! Vihdoin tänään pystyin kokeilemaan Picon kanssa kokonaisen keinun menemistä ilman apupöytää. Aiemmin apuna on ollut korkea pöytä, jonka kanssa tänäänkin aamutreeneissä aloitimme. Nostin kriteeriä siten, että Pico kiipesi matalalta pöydältä keinulle ja vähän matkaa ylöspäin jolloin keikkaus tuli vasta lopussa. Tämäkin sujui kivasti, joten päätin ottaa pyödän kokonaan pois ja katsoa, miten Pico suhtautuu. Hyvinhän se meni, yllättävän reippaasti itseasiassa!  Päivitetään nyt vielä tähän samaan kirjoitukseen videokin: 

Keskiviikkona 6.11. täytyy viimeistään ilmoittautua 17.11. kisoihin. Päätin jo kertaalleen, että menemme kisaamaan vasta tammikuussa, jolloin on tarjolla useampi startti peräkkäisinä viikonloppuina Ojangossa. Siihen mennessä ehtisin keinun harjoitella kisakuntoon niin olisi agilityradoillakin tulosmahdollisuus. Kisakokemusta tarvittaisiin kuitenkin lisää sekä minulle että etenkin koiralle, joten su 17.11. tekisi mieli hakea kaksi hyllyä agilityradoilta. Epävirallisia kisoja ei löydy sopivin aikatauluin, joten viralliset startit ovat ainoa mahdollisuus. Viime viikolla oli treenit kolmena päivänä ja lisäksi Pico demosi vielä eilen Virikkeen luennollakin.  * Tiistain treeneissä oli hyvä häiriöharjoitus ja keinun treeni meni hieman eteenpäin. * Torstain treeneissä tein kouluttajan mukaan rennommin, joten siitä jäi hyvä mieli * Lauantaina treenikaverina oli villakoiratyttö, jolla juoksuaika lopuillaan. Se ei vaikuttanut Picoon mitenkään!  * Sunnuntaina demosin luennolla Picon kanssa

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No

Marko tuossa lohdutti, että vaikkei kenraaliharjoitus ehkä ihan täydellisesti mennyt niin se kuulemma tietää hyvää suoritusta varsinaisessa koitoksessa.  Rasse muutti meille 24.10.2001 eli 12 vuotta pinserimäistä eloa on nyt takana. Selvästi siis tykkään haastavista koirista ja sunnuntaina koulutuksen tulosta sitten testataan. Rassen vanhoja kisavideoita katsoessa koen kehittyneeni ihan huisisti. On ihme, että sen koiran kanssa ikinä saimme 0-tuloksia saati nousimme maxi2-luokkaan. Toivottavasti Picon kanssa pääsemme pitemmälle agilityuralla, jollemme ohjauksellisesti jo ole pitemmällä... Lempparivideoni viime talven treeneistä on tämä: (joo, älkää katsoko mun huivia....) Kiitos kaikille tsempistä kisapähkäilyjeni suhteen. Tuki on tarpeen ja arvostan sitä kovasti! Seuraava blogipäivitys onkin sitten luultavasti kisapäivitys...

Olen aiemminkin tuskaillut, että miten paljon ohjaan kädellä näyttämällä. Joskus rataharjoittelun alkuaikoina en tiennyt missä pitää käsiä. Haasteeksi tämän päivän radalla muodostui se, että en käytä käsivihjeitä johdonmukaisesti vaan käsieni asento vaihtelee --> koira ei saa riittävän selkeää ohjeistusta siitä, minne mennä. Rata oli nyt helpompi ja virtaavampi, joten tutustumiseen ei mennyt paljoa aikaa. Tässä kuva radasta: Pilkoin radan palasiin ja tein takaperin ketjuttamalla, koska se on Picolle ja minulle tutuin tapa. Ensin kepit, jotta 12 keppiä tosiaan mennään kaikki. Picoa houkutti vieressä ollut putki. Lopulta muutaman toiston jälkeen kepit ok. Sitten hyppy, takaaleikkaus ja kepeille ja siitä sitten loppurata. Vuoron lopulla teimme sitten yhden kerran koko radan. Kaikki muu ok, mutta hartioiden kääntämisen ajoittaminen pitää saada kohdilleen, jotta Pico ei ota kieltoja, kun seisomme aivan hypyn vieressä.  Rimat olivat 55 cm ja vikana esteenä rengas. Loppusuoral

Hui, nyt se on sitten tehty: Ostin itselleni kilpailijalisenssin ja edustan jatkossa Oiva Agility ry:tä. Ilmoittauduin Ojangossa pidettäviin kisoihin 27.10. hyppyradalle. Vähän alkaa kyllä hirvittämään, mutta täytyihän se askel jossain vaiheessa ottaa ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä. Agilityradoille päätynemme vasta ensi vuoden puolella, koska keinun (ja muidenkin kontaktiesteiden) kanssa riittää vielä harjoittelemista. Haikeudella muistelen kisaamista Rassen kanssa. Siitä on jo 5 vuotta aikaa , kun viimeistä kertaa starttasimme!

Rata oli jälleen sangen haastavan oloinen, joten valitsin vain pienen pätkän, johon käytin treeniaikani. Tässä ajatuksia radasta, jossa rimat 50 cm tai 55 cm: * alku hypyt 1-3 sujuivat aika ok. Pico jotenkin hämmentyy helposti, jos olen kaukana, kun se on hyppäämässä. En siis voi ainakaan tässä vaiheessa juosta koiran edellä, kun se on kääntynyt juuri hypylle. Juostessa ja kääntyessä voisin juosta itse suoremmassa niin pääsisin eteenpäin jouituisammni. * putkeen irtoaminen ja takaaleikkaus menivät hienosti. * harmi, että takaa kiertoja emme ole juurikaan harjoitelleet, sillä niitä löytyy ainakin Sepon radoilta... ( :) ) Kaiketi niitä on kisaradoilla muutenkin paljon... * valssaus oli alkuun haastava, mutta lopulta sain pidettyä tasapainon järkevästi * jarrutus heti valssauksen jälkeen on supervaikeaa, sillä Pico ehtii jo irrota esim. putkelle. * jatkaminen pujottelulle onnistui sekä DOR että DOL, joista DOR edellytti tarkasti ajoitettua valssausta, kun koira hypyllä 6. * en oll

Päivä oli ollut pitkä, mutta Pico se aina pinkoo pätevästi. Rakensimme 1-luokan hyppyradan sovellettuna Sporttikoirahallin pienelle puolelle. Rimat 55 cm. Ohjauskuvioissa tuli tehtyä sekä valssausta, takaaleikkausta että serpentiiniä. Edelleen on havaittavissa, että Pico on taitava lukemaan eleitäni, joiden täytyy sitten tietysti olla ajoitettu oikein. Olin eilenkin monta kertaa myöhässä --> väärä rata tai ainakin laaja kaarroshan siitä seuraa. Ratatreenitkin ovat videolla, mutta nyt en jouda editoimaan. Ensi viikolla tiistain treeneissä tarkoitus on jatkaa näitä: - keinun treenaaminen - wrap eli tiukka käännös - pujottelu 12 keppiä sujuvaksi + esteitä ennen ja jälkeen pujottelun Kisoihin 27.10. pitää ilmoittautua viimeistään torstaina 17.10., joten vielä tässä vähän aikaa harkita... 

Sepon rata oli jälleen aikas lentävä, haastetta sopivasti. Ja mulla pätevä pinseri. Ihan eka oli olkapäällä kääntäminen 270-astetta ja siitä kepelle DOR. 12 keppiä ei vielä sujunut, varsinkin kun putken aukko oli houkuttelevasti vasemmalla puolella lähellä keppien loppua. Kepeiltä muuri, 90 astetta hypylle, siitä about 90-astetta U-putkelle, valssi hypylle. Viisto linja renkaalle, josta takaaleikkaus ennen suoraa putkea. Sitten putkelta 180-astetta ja takaisinpäin pituudelle. Pituuden jälkeen oli U-putki A-esteen alla. Valssi hypylle, 180 toiselle valssaten ja siitä taas putkeen. Palasissa tehtynä tuo meni aikas ok. Rimat oli 50 cm. Videon pituus on melkein 10 min, joten tehtiin pienin tauoin aikas pitkä pätkä, kun yleensä ollaan hinkattu yhtä kohtaa se 2 min kerrallaan. Pico kävi haistelemassa pari uutta ihmistä kesken radan. Antoi kiinni ok. Heitetyn lelun palautus oli aika hieno, vaikka leluna karvalelu, jota Pico saattaa omia tai ainakin tehdä kunnaria. Tassut näyttävät

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...

Meinasin melkein olla laiska ja jäädä opiskelukirjojen pariin kotiin, mutta sitten päätin, että ei sinne Ojankoon niin pitkä matka ole nyt kun Kehä3 on nopea ajaa. :) Tänään oli Vuokkoset Areenalla kolmosluokkalaisten kisat. Kisoja käytiin kahdella kentällä siten, että toisella hyppyrata ja toisella agilityrata. Toisella radalla kisattiin ja toisella rakennettiin rataa ja sitten vaihdettiin suorituspaikkaa. Aika kätevää ja tehokasta uudehkon hallin käyttämistä. Osuimme paikalle medien hyppyluokan alkamisen aikaan. Hallissa oli vaihdettu osittain uusi keinonurmi, jossa on pidempi se nurmiosa + tietty myös kumirouhetta. Jätin Picon ensin autoon ja menin katsomaan kisaa. Rata oli aika kiemurainen ja itselle tuli mieleen, että irtoavien koirien ohjaajat ovat helposti pulassa, jos ajoitus menee pieleen. Ja niinhän se monilla menikin... :) Hyppyradan jälkeen oli agilityradan tutustuminen, 10 min yhteensä. Kävin tässä välissä hakemassa koiran autosta. Aloitin heti auton vierestä kontakt

Päädyin aloittamaan agilitykurssin kollegan tunneilla, kun löytyi sopiva ryhmä. Uutta opetellessa tulee aina jossain kohtaa raja vastaan vastaanottokyvyssä. Rutiinit kun rikkoutuvat menee pasmat sekaisin. Eilen ekoissa treeneissä oli ilo huomata, että koiraan tämä ei vaikuttanut! Pico pinkoi kuten olen sen kouluttanut, mutta jouduin itse pähkäilemään rataa ja lennosta sitten suorittamaan sitä. Sain heti ajatuksia siitä, mitä täytyy harjoitella: - tiukat kääntymiset eli wrap - nopeat päätökset siitä, miten ohjaan missäkin tilanteessa eli kisanomainen valmistautuminen radalle menemiseen - aiempaan verrattuna on uutta se, että radalla on monenlaista ohjauskuviota peräkkäin ---> Pico on tottunut todella selkeään tekemiseen. Jos sössin, koira oppii mahdollisesti jotain väärää, joka sitten näkyy jossain jossain vaiheessa. :) - koiraa kohtaan täytyy toimia sille mahdollisimman tutuin rutiinein! Ihan megahienoa oli jättää koira lähtöön istumaan ja mennä puoleen väliin hallia. Siel

Ojangossa ei ollut tänään ruuhkaa, mutta kävin Picon kanssa siellä harjoittelemassa parkkipaikalla mm. häkkileikkejä sekä ympyrätyöskentelyä. Pico malttoi varsin hyvin keskittyä mm. paikalla istumiseen ja sitä seuranneeseen luoksetuloon. Hajuja tuli nenään, mutta vihje "istu" toimi siitä huolimatta. Videotakin kuvasin, mutta nyt ei ehdi editoida moista.  Ensi viikolla sitten uudelleen kisapaikalle. Kisakirja ja lisenssi pitäisi hankkia, jotta ei sitten ekoissa kisoissa tarvii niitä murehtia.

Olen jo pitempään itse stressannut eläinlääkärikäyntejä, sillä monenmoisia kokemuksia on reilun 20 vuoden koiranomistamisen aikana kerennyt kertyä. Jos pelkästään Beta on laskelmieni mukaan käynyt yli 50 kertaa eläinlääkärillä, montakohan kertaa olen itse käynyt, kun olen noita koiria + hiiriä + rottia kuskannut myös? Noh, tänään sitten kävimme Picon 4-vuotistarkastuksessa hakemassa 4-rokote. Meillä on naapurissa mukava eläinlääkäri, jonka kanssa olemme pari kertaa kimppalenkillä käyneet. Joskin juuri nyt hänen toisella koirallaan on juoksuaika, mikä toki sopi tähän ell-reissuun hyvin, kun hyvälle tuoksuja lääkäritäti tutki rauhassa. :)  Pico sai rauhassa tutustua rauhalliseen ihmiseen. Alkuun P. vähän läähätti, mutta mitään tutkimusta ei tehty ennenkuin koira oli lopettanut läähätyksen. Namit kelpasivat koko ajan. Hampaita näytin, korvia käänneltiin, sydäntä kuunneltiin. Kaikki kunnossa. Ennen pistosta treenasin kuonokopan pukemista pariin kertaan. Pistos laitettiin kylkinahan all

I modified a maxi1-class course for our training at Vuokkoset areena. I was really pleased at how Pico worked with all the noice that was at the other course near us. My friend did some down-stay training at the same time as we did running. Pico's reaction to that was really minor. :) Here is the video:

... niin...  Tänään piti mennä ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin Saukkolaan, mutta toisin kävi.  Koko viikon ajan minulla on ollut sellainen tunne, että pitää tarkastaa Picon rokotusten päivämäärät. Sen verran kiirettä sitten piti, että otin rekkarikansion hyllystä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Katsoin ensin päiväystä rabies-rokotuksen kohdalla, päiväys 7.9., mutta voimassa 2015 asti. Ok, ei hätää. Käänsin sitten sivua sen verran, että näin 4-rokotuksen päiväyksen olevan niin ikään 7.9., mutta voimassaolovuosi 2013 asti. Se siitä kisaamisesta sitten tällä erää. Ristiriitaisin tuntein siirsin herätystä kännykässä myöhemmäksi ja menin nukkumaan. Harmitus voimistui vasta, kun sain tietää, että paikalla oli ollut hyvin vähän osallistujia.  Kävimme kuitenkin hieman treenaamassa Purinan läheisyydessä. Laajalla nurmikkoalueella oli hyvä pitää etäisyyttä kävelijöihin ja treenata. Teimme hieman rauhoittumista, ympyrätyöskentelyä, luoksetuloa paikalta istumasta. Hetkittäin

Eilinen sää oli jotain hyvin epäpinserimäistä. Tietysti unohdin Picon sadeviitan kotiin, kun lähdimme katsomaan Tour de Helsinki -fillaristien ajoa ja sen jälkeen poikkesimme lenkille Purina Areenan ympäristöön. Sade alkoi jokseenkin juuri ennen meidän lenkkiä ja oli hetkittäin varsin rankkaakin. Parkkeerasin auton tällä kertaa aika lähelle kisapaikkaa. Beta sai jäädä relaamaan autoon, kun ukkosen jyristessä suuntasimme hallia kohden. Hallissa oli menossa minien rata ja paikalla oli paljon pieniä kiihtyneitä haukkuvia koiria. Pico samaten oli varsin kiihtynyt, osittain sateen takia. Jotenkin emme saaneet samaa rutiinia aikaiseksi kuin yleensä, joten jouduin tyytymään siihen, että Pico malttoi juuri ja juuri istua aloillaan, kun radalle meni koira ja ympärillä liikkui muita kisaajia koirinensa. Kisapaikkana Purina Areena on perinteinen. Onneksi siellä on nyt tehty aidat kisaradan ympärille, joten voinen jossain vaiheessa harkita kisaamista siellä. Alustana on aiemman hiekan sijaan j

Kävimme tiistaina 27.8. spurttailemassa parin viikon tauon jälkeen. Ekaa kertaa ajoimme treeneihin Volkkarilla ja nyt älysin pitää tietyistä rutiineista tarkemmin kiinni. Pico pääsi autosta pois vasta kun oli selkeästi rauhoittunut eli ts. malttoi mennä häkissä maahan ja söi nameja. Ojangossa oli ulkokentillä tapahtumaa käynnissä, joten meno oli kuin kisapäivänä konsanaaan: parkkipaikalla koira-autoja, kuulutukset ja liikettä joka puolella. Pico oli yllättävän normaali itsensä! Lämmittely jäi turhan lyhyeksi, mutta kompensoin sen sitten matalilla rimoilla. Intoa Picolla oli eikä tarvinnut käyttää aikaa virittelyyn paria minuuttia enempää! Jee! Treenien aikana naapurikentältä kuului paljon koirien ja ihmisten ääniä. Pico ei välittänyt niistä lainkaan! **** After 2 week break we went to Vuokkoset Arena for our second time. Pico seemed really eager and oriented to me and rewards really nicely! Here is a video:

Kävimme tänään aamupäivälenkillä Purina Areenan kulmilla. Pysähdyimme treenaamaan ohituksia ja rauhoittumista. Mukana oli Markon ja Betan lisäksi äitini.  Pico malttoi lähes välittömästi luopua kädessäni olleista nameista, sieti usean ohitustilanteen tihessä ajassa. Rauhoittuminen makuulle nurmikolle onnistui varsin kivasti myös. Pico seurasi ratasuorituksia etäältä rauhallisen kiinnostuneena. Lenkin jälkeen ajoimme Kivikkoon, jossa en ollut itsekään aiemmin käynyt. Jätimme koirat hetkeksi autoon (onneksi ei ollut liian kuuma siihen!) ja menimme Markon kanssa katsastamaan kisapaikan. Matkaa autolta kisapaikalle oli muutama sata metriä. Kisa-alue on aidattu ja aitojen ympäri ulkopuolella pääsee kävelemään.  Hetken päästä haimme koirat autosta. Pico oli tietenkin intopiukeana uudessa paikassa, joten matkalla kisapaikalle piti kerrata taluttimessa kulkemista ja malttia yleisestikin. Kävelytiellä oli paljon koiria ja ihmisiä, joista päästii kohtuu kivasti ohitse. Kisapaikan aidan vier

Pico ( Clefell's Pioneer ) täytti 23.7.2013 neljä vuotta, joten lienee aika vihdoin asettaa kisaamiseen tavoitteita tulevalle syyskaudelle.  Katsaus Picon agilityuraan: * Pico aloitti agilityn pohjataitojen harjoittelun jo kasvattajan luona: leikkimistä leluilla. * aktiivinen säännöllinen harjoittelu aloitettiin Oiva Agility ry:n kurssilla syksyllä 2010: treenirutiinien rakentaminen  * talvikausina 2010-2011, 2011-2012 ja 2012-2013 olemme harjoitelleet säännöllisesti 2-3 kertaa viikossa pääosin Sporttikoirahallilla. * ohjausjärjestelmänä Greg Derrettin loistavan selkeä systeemi, jossa erityisesti johdonmukaisuus eri vihjeiden välillä on huomioitu. * treenirutiinit on rakennettu muotoillen Susan Garrettin häkkileikkejä sekä ruotsalaisten Eva Bertilssonin ja Emelie Johnson Veghin harjoitteluperiaatteita. Katsaus kuskin agilityuraan: * olen kisannut viimeksi Rassen kanssa maxi2-luokassa  24.3.2008  eli yli 5 vuotta sitten. * olen kouluttanut agilitykurssilaisia talvesta