Lystiä ja Loitsua

Olen pohdiskellut paljon omaa toimintaani ohjatessani koiraa radalla. Häiriöherkän koiran kanssa sitä kaiketi muuttuu itsekin häiriöherkäksi.  Päätin tänään ennen treenejä, että tavoitteena on mennä rata ensimmäisellä yrittämällä oikein ja järkevästi ohjaten. Panostin siis itseeni ja arvelin koiran hoituvan oikeille raiteille siinä sivussa. Oikeassa olin. Jätin koiran peitolle makaamaan takki päällä. Tein rataantutustumisen "tosissani" ja keskustelin sen läpi Sepon kanssa. Lopputulos on jokseenkin mahtava: Teknisesti ei kaikki ihan pilkulleen oikein mennyt. Koira kuitenkin kulki lujaa ja meillä oli kivaa! :)

Olin sulkenut kisatavoitteet mielestä toviksi, mutta nyt sitten pari kurssilaista on aikeissa mennä möllikisoihin. Kummasti tekee itsekin mieli, joten päivitin sitten kisakalenteria Pääsiäiseen saakka.  Ohjatuissa treenitilanteissa olen omasta mielestäni ollut ohjauksessa rennompi ja rohkeampi omassa liikkumisessa. Pico on edelleen herkkä häiriöille. Viime torstaina se ei ensin suostunut hyppäämään kahden hypyn suoraa vierasta ihmistä kohden. Samoin jos kouluttaja päästää oudon yksittäisen äänen, Pico usein menee käymään hänen luonaan. Ainoa keino tämän estämiseen on siedättäminen riittävän monelle erilaiselle ihmiselle ja erilaiselle tilanteelle! Toinen vaihtoehto on se, että pidän itse koko ajan rohkaisevaa ääntä kehumalla koiraa radalla.  Itsensä psyykkaaminen ensimmäisellä yrityksellä oli taannoin tavoitteena rally-tokotunnilla. Tässä on vielä tekemistä, sillä virheitä tuli heti kun videokameralla kuvattiin. Joku rentoutumishengitysliike täytyy opetella tekemään lähdössä, jotta

Tänään oli torstaiset Sepon treenit. Tavoitteena oli olla rento ja tehdä parit valssit oikeassa paikassa. Tavoite toteutui, kun jo ekalla toistolla päästiin suunniteltu pätkä oikein loppuun asti. Sitten vaan viilattiin mun liikkumista. Tämä on just se mitä tarvitsenkin.  Pico on tosi tunneherkkä koira, joten mun tuntemukset vaikuttavat siihen älyttömän paljon. Tämän olen toki tiennyt aina, mutta nyt vasta olen OIKEASTI tiedostanut tämän. Olen myös OIKEASTI alkanut miettimään tietoista rentoutumista ennen radalle lähtemistä. Ihmeellistä, miten sen voikin heti nähdä koiran olemuksessa. Kontaktiesteille pitää saada vielä sama varmuus kuin muilla esteillä jo on, joten kisaamaan ajattelin tähdätä Pääsiäisenä. Puomia ja keinua tehtiin tiistai-aamun treeneissä lyhyellä radalla. Hyvin pysyi into päällä ja Pico alkoi hakeutua esteille mun edellä, joten sekin on hyvä. Lisäksi namilla houkuttelua täytyi nyt tehdä paljon vähemmän keinullakin kuin aiemmin. 

Tiistaiaamun treeneissä oli tänään vuorossa kontaktiesteillä itsevarmuuden hakemista. Innostin Picoa huisisti ja käytin sen lempparileluja palkkioina namien lisäksi. Vetoleikit alkavat taasen sujua hyvin. Puomille mentiin lyhyen radan aikana. Vieressä oli putken aukko, mutta palkkion paikalla sain kerrottua Picolle, mihin mennä milläkin kertaa. Puomilla Pico on alkanut kävelemään aiempaa reippaammin, mutta hakeutuminen suorassa linjassa pitää saada varmemmaksi ja kovassa vauhdissa myös. Keinulla aloitimme pienen pöydän kanssa. Otin pöydän pois. Alkuun Pico teki innolla, mutta alkoi sitten väsymään. Pientä rataakin tehtiin keinun edellä ja jäljessä. Videoita kuvasin jälleen, mutta nyt en ehdi editoida. Ohjauskuvidoista löytyy nyt oma linkkisivunsa.