Lystiä ja Loitsua

Viime viikon virallisten starttien jälkeen sain tietää epävirallisista kisoista ja ilmoittauduin samantien! Kisakuume on ollut melkoinen jo jonkin aikaa! Kuluneella viikolla tiistain treeneissä meno oli holtittomankin riehakasta. Päätin sitten, että harjoittelemme tokoseuraamista esteiden keskellä. Tämä toteutuikin sitten jo tiistaina ja vielä paremmin torstain treeneissä. Torstaina rata ei ollut haastava, mutta haastetta tuli siitä, että treenikaveri tuli koiran kanssa halliin sisään jo kesken meidän treenin. Onneksi Pico oli äkkitilanteessa kytkettynä eikä mitään ikävämpää tapahtunut. Uroskoira meni sermeillä rajattuun loossiin ja me radalle... Ulkokurvissa Pico spurttasi kohti sermiä. Tämä tapahtui muutaman kerran, mutta joka kerralla sain koiran nopeammin ja nopeammin seuraamaan. Lopulta teimme radan onnistuneesti! Tämä oli ihan älyttömän hyvä treenitilanne: sammutamme koiran ei-toivottua käytöstä ja palkitsemme välittömästi toivotusta käytöksestä. Tänään sunnuntaina radalla

Olipahan treenit tänään! Lujaa mentiin eikä meinattu! Marko oli kameramiehenä mukana, joten saatiin kunnon videota radalta! Editoin jahka ehdin! Sunnuntaisia kisoja kun tässä on pari päivää pohdiskellut niin kummasti aukeaa se, mitä täytyy harjoitella: * ärsykekontrolli : koiraa pitää selkeästi ohjata tekemään oikeaan aikaan halutut asiat. Esim. Pico on saanut spontaanisti spurtata esteille enkä ole aina niistä edes jättänyt palkkaamatta. Tämän huomasi hyvin treeneissä nyt, kun sunnuntaina päästin koiran väärälle esteelle. --> tokoilua sivulla seuraten esteiden seassa lienee lääke tähän haasteeseen * rutiinien muokkaaminen kisatilannetta vastaavaksi: minä ja Pico olemme molemmat tottuneet siihen, että voin siirtää koiraa paikasta toiseen pitämällä pannasta kiinni. Kisoissa en voi tätä tehdä, koska se johtaa hylkäykseen. --> ilman pantaa seuraamista esteiden keskellä. * juokseminen lujaa on Picolle äärimmäisen palkitsevaa ja sitä esiintyy myös tilanteessa, jossa Pico ei py

Eipä auttanut positiivinen ajattelu tällä kertaa eilisissä kisastarteissa. Yleisöllä oli ehkä hauskaa ja Picolla oli ihan taatusti hauskaa. Minulla ei ollut kovin hauskaa. Harvoin tulee sellainen tunne, että minä en ollut syypää ja että koira näytti minulle kieltään, kuten kuvassa. Jos oikein kaivelee niin itseäni saan tietty syyttää siitä, että Picon pää ei selvästikään vielä kestänyt kisatilannetta. Radat sinänsä eivät olleet vaikeita ja olin valmistautunut huolella rataan tutustumisessa. Olen kokenut samanlaiset tilanteet Rasse-pinserin kisauran aikana v.2007-2008 : eka startti meni aika ok, vaikka tulosta ei tullutkaan. Sitten seuraa muutamia startteja, kun koira ei ole juuri lainkaan kuulolla. Lopulta koira pystyy tilanteen kestämään ja saamme tuloksia aikaiseksi. Rassen kanssa ura päättyi harmittavan pian, seitsemän 2-luokan startin jälkeen, kun Rassella oli todettu selässä ongelmaa.  Toivon todella hartaasti, että Picon kanssa kisauramme jatkuu nousujohteisena. Kalente

Kääk, huomenna me aamupäivällä taas starttaamme! Lokakuisesta debyytistä onkin jo kulunut 5 kuukautta! Paljon on tapahtunut tässä välillä. Isoin muutos lienee Picon kastrointi, joka on ollut hyvä ratkaisu. Herra Pinkoja tuntuu olevan uusissakin paikoissa paremmin kuulolla ja yleisesti jotenkin astetta rennompi. Positiivisia asioita viime aikojen treeneistä: - lähdössä pysyminen on ollut aivan mahtavaa! Olen voinut mennä jopa 3. ja 4. esteen taakse ja lähtövihjeen "olehyvä" saatuaan Pico on pinkonut kaikki esteet meidän välillä. - oma ajoitus valssauksessa on parantunut, mutta reippaamminkin voisin koetella omia ja koiran taitoja - takaakiertämiset ovat sujuneet aikas kivasti - korkeita rimoja on tehty säästeliäästi, mutta rimoja ei ole aikoihin pudonnut ja harvoin tullut kieltäytymistäkään - pari kertaa Pico on tehnyt aivan huikean lähetyskulman kepeille! - kontaktiesteistä suosikki on selvästi A-este. - treeneissä on ollut erilaisia ihmisiä  ja koiria paikalla eiv

Viimeisten kahden viikon aikana treeneissä on ollut teemana vain pientä hiomista vaativia juttuja. Torstain treeneissä Sepon ohjauksessa on ollut ilo huomata, miten hyvin Pico pystyy keskittymään. Ilmeisesti treenirutiinit ja uudet ihmiset paikalla on nyt yleistetty kuulumaan kuvaan. Olen siis pystynyt rennosti ohjaamaan koiraa ja miettimään omaa liikkumistani pieniä yksityiskohtia myöden.  Tiistaiaamuisin olen treenannut lähinnä keinua ja puomia erilaisin ratayhdistelmin. Keinu aiheuttaa edelleen Picossa epävarmuutta, mutta videolta kun katsoo tekemistä niin siinä on muodostunut selkeästi tietty rutiini, jota pitää muistaa joko huomioida omassa toiminnassa tai muuttaa kouluttamalla toisenlaiseksi. Esim. keinulle kiivetessään Pico liikkuu eteenpäin vain kun käteni on esteen yläpuolella ohjaamassa sitä. Aiemmin aina palkitsin Picon runsailla nameilla keikkauskohdassa. Nyt se ei ole enää tarpeen, mutta käsi pitää olla oikeaan aikaan näkyvillä koiran linjalla.  Pohdin pitkään kisoih

Eilen tiistaina oltiin muutaman kurssilaisen kanssa epävirallisissa agilitykisoissa Ojangossa. Paikalla oli kymmenittäin koirakkoja, joten odottelua riitti. Olin asettanut tavoitteeksi sen, että pääsemme onnistuneesti maaliin. Jo möllirata oli melkoisen mutkikas, joten päätin kisaavien radalla tehdä ns. oman suorituksen, jotta homma ei kaadu liikaan haasteeseen. Kisaavien rata oli varsin haastava, mutta oma ratani koostui muutamasta pätkästä siten, että emme tehneet esteitä yleisön lähellä vaan kentän toisessa puoliskossa. Tässä video: Erityisen tyytyväinen olin seuraaviin seikkoihin: * Pico pystyi heti halliin tultuaan tekemään ympyrätyöskentelyä, ts. vierellä kulkemista, luoksetuloa ja paikalla istumista. Myös hallin ulkopuolella se käyttäytyi hyvin, intovingulla halusi sisälle... * rataan tutustumisen aikana ja odotellessa Pico oli häkissä rauhallinen. Muutamia vinkuja + parit murahdukset pääsi, mutta ne jäivät hyvin vähäisiksi * lähtöpaikalla sermien takana oli liikenne