Kävimme tänään aamupäivälenkillä Purina Areenan kulmilla. Pysähdyimme treenaamaan ohituksia ja rauhoittumista. Mukana oli Markon ja Betan lisäksi äitini.
Pico malttoi lähes välittömästi luopua kädessäni olleista nameista, sieti usean ohitustilanteen tihessä ajassa. Rauhoittuminen makuulle nurmikolle onnistui varsin kivasti myös. Pico seurasi ratasuorituksia etäältä rauhallisen kiinnostuneena.
Lenkin jälkeen ajoimme Kivikkoon, jossa en ollut itsekään aiemmin käynyt. Jätimme koirat hetkeksi autoon (onneksi ei ollut liian kuuma siihen!) ja menimme Markon kanssa katsastamaan kisapaikan. Matkaa autolta kisapaikalle oli muutama sata metriä.
Kisa-alue on aidattu ja aitojen ympäri ulkopuolella pääsee kävelemään.
Hetken päästä haimme koirat autosta. Pico oli tietenkin intopiukeana uudessa paikassa, joten matkalla kisapaikalle piti kerrata taluttimessa kulkemista ja malttia yleisestikin. Kävelytiellä oli paljon koiria ja ihmisiä, joista päästii kohtuu kivasti ohitse. Kisapaikan aidan vieressä meni sitten Picolla hieman kiihtymisen puolelle: namit eivät meinanneet kelvata, joten keskityin pyytämään maahanmenoa ja käden koskemista, jotka onnistuivat vain hetkellisesti. Kovin kauaa emme ehtineet paikan päällä olla, joten harjoiteltavaa jäi seuraavaan kertaan.
Kisaradat sinänsä ovat nykyään paremmin aidattuja kuin Rassen kisauran aikaan. Molemmissa paikoissa oli rata ympäröity korkealla tai matalalla aidalla joka puolelta. Näin ollen jos ulkopuolelta ei kuulu äkillistä ärsykettä tai tule tuulessa hyvää hajua, on tilanne keskivertokoiralle aika ok. Nähtäväksi jää meidän osalta se, missä ja milloin menemme kisakehään oikeasti.
Saa vinkittää epävirallisia kisoja... :)
Pico malttoi lähes välittömästi luopua kädessäni olleista nameista, sieti usean ohitustilanteen tihessä ajassa. Rauhoittuminen makuulle nurmikolle onnistui varsin kivasti myös. Pico seurasi ratasuorituksia etäältä rauhallisen kiinnostuneena.
Lenkin jälkeen ajoimme Kivikkoon, jossa en ollut itsekään aiemmin käynyt. Jätimme koirat hetkeksi autoon (onneksi ei ollut liian kuuma siihen!) ja menimme Markon kanssa katsastamaan kisapaikan. Matkaa autolta kisapaikalle oli muutama sata metriä.
Kisa-alue on aidattu ja aitojen ympäri ulkopuolella pääsee kävelemään.
Hetken päästä haimme koirat autosta. Pico oli tietenkin intopiukeana uudessa paikassa, joten matkalla kisapaikalle piti kerrata taluttimessa kulkemista ja malttia yleisestikin. Kävelytiellä oli paljon koiria ja ihmisiä, joista päästii kohtuu kivasti ohitse. Kisapaikan aidan vieressä meni sitten Picolla hieman kiihtymisen puolelle: namit eivät meinanneet kelvata, joten keskityin pyytämään maahanmenoa ja käden koskemista, jotka onnistuivat vain hetkellisesti. Kovin kauaa emme ehtineet paikan päällä olla, joten harjoiteltavaa jäi seuraavaan kertaan.
Kisaradat sinänsä ovat nykyään paremmin aidattuja kuin Rassen kisauran aikaan. Molemmissa paikoissa oli rata ympäröity korkealla tai matalalla aidalla joka puolelta. Näin ollen jos ulkopuolelta ei kuulu äkillistä ärsykettä tai tule tuulessa hyvää hajua, on tilanne keskivertokoiralle aika ok. Nähtäväksi jää meidän osalta se, missä ja milloin menemme kisakehään oikeasti.
Saa vinkittää epävirallisia kisoja... :)
Kommentit
Lähetä kommentti