Siirry pääsisältöön

kevään kisatavoitteita!

Olin sulkenut kisatavoitteet mielestä toviksi, mutta nyt sitten pari kurssilaista on aikeissa mennä möllikisoihin. Kummasti tekee itsekin mieli, joten päivitin sitten kisakalenteria Pääsiäiseen saakka. 

Ohjatuissa treenitilanteissa olen omasta mielestäni ollut ohjauksessa rennompi ja rohkeampi omassa liikkumisessa. Pico on edelleen herkkä häiriöille. Viime torstaina se ei ensin suostunut hyppäämään kahden hypyn suoraa vierasta ihmistä kohden. Samoin jos kouluttaja päästää oudon yksittäisen äänen, Pico usein menee käymään hänen luonaan. Ainoa keino tämän estämiseen on siedättäminen riittävän monelle erilaiselle ihmiselle ja erilaiselle tilanteelle! Toinen vaihtoehto on se, että pidän itse koko ajan rohkaisevaa ääntä kehumalla koiraa radalla. 

Itsensä psyykkaaminen ensimmäisellä yrityksellä oli taannoin tavoitteena rally-tokotunnilla. Tässä on vielä tekemistä, sillä virheitä tuli heti kun videokameralla kuvattiin. Joku rentoutumishengitysliike täytyy opetella tekemään lähdössä, jotta saan ylimääräisen jännityksen pois.

Toisaalta se pieni jännityksen tunne on mahtava: saa testata omaa osaamista siinä tilanteessa, kun on vain se yksi mahdollisuus saada tulos. 

Vielä me tänä vuonna tuloksia tehdään! :) :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

Loitsuun valmistautumista...!

  Asioilla on tapana järjestyä, joten vihdoin meillekin tulee kevätpentu! Kotiutumispäivä on Helatorstai 26.5.2022 - melkein Markon synttärilahja siis.  Olen ollut onnellinen, kun olen päässyt tapaamaan 10 pentua monta kertaa. Ensimmäisen kerran 2,5-viikkoisia. Aivan huikeaa miten nopeasti muutoksia tapahtuu. Tällä kertaa olemme ehtineet valmistautua pitemmän aikaa. Pentu on meidän kuudes koira ja äkkiseltään voisi ajatella "kyllä me tiedämme miten toimia". Yritän kuitenkin ajatella, että tilanne on uusi - onhan se sitä kuitenkin sekä pennulle että meille - suhteen rakentaminen alkaa ihan ensimmäisistä hetkistä.  Pentukuvia siis tiedossa tuonnempana.  Blogin osoite muuttui ja vaihdoin hieman myös ulkoasua - melkoisia uudistuksia tässä muutenkin tapahtunut. Jännää ja kivaa! 

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...