Picon agilityura on ollut vaakalaudalla taannoisen osteopaattikäynnin jälkeen, kun sain "tuomion", että tuon rakenteisen (C-lonkat, suorahkot polvet + toinen polvi hiukan löysä) koiran kanssa ei olisi alunperinkään pitänyt edes aloittaa agilityä. Heh, aika rankkaa tekstiä, kun ottaa huomioon että ole käyttänyt kaiken vapaa-aikani Picon treenaamiseen viimeisen viiden vuoden aikana. Noh, annoin sitten koiralle hieman "tilaa", kuten myös pentuun totuttelemassa.
Viime viikolla Lysti oli toista kertaa mukana Sepon treeneissä ja tällä viikolla jätin Lystin kotiin päiväunille. Näin sain paremmin lämmiteltyä Picon ennen treenejä ja jäähdyteltyä treenien jälkeen. Jatkossa siis sama kaava, toivottavasti.
Rimat ovat nyt olleet "vain" 45 cm korkeita ja into on tullut takaisin! Viime viikolla en meinannut pysyä vauhdissa mukana. Harmillisesti en saanut videota silloin, mutta nyt sellainen on tässä. Editoitavaa oli kerrankin hyvin minimaalisesti! Pidin tekemisen päällä koko ajan ja jätin virheet kokonaan huomioimatta, joten hyvä fiilis jatkui maaliin asti! Hyvä minä ja hyvä maailman paras pinserini Pico!
On aika kauheeta yrittää tasapainoilla siinä, että mitä voin Picon kanssa tehdä. Voinko hyvällä huoltamisella pitää sen niin hyvässä kunnossa, että kisaaminen maksikorkuisilla rimoilla on mahdollista?
Olen aivan varma, että Pico tykkää tästä touhusta, joten olisi toisaalta ihan väärin lopettaa agility! Rally-toko on joo jees laji, mutta onhan se vähän "tylsää" verrattuna agilityn vauhdin hurmaan ja siihen supernopeaan fiilikseen, joka radalla tulee ja joka näkyy videoiltamme! Lopputulema lienee se, että aika näyttää. Tällä hetkellä yritän sovittaa treenit niin laadukkaiksi ja varata ajan koiran huoltamiseen. Haluan myös rajallisesti kisata, koiraa lukien, kuten aiemminkin.
Pico on niin taitava, että emme tarvitse kovin vaikeita treenejä 1-luokan kisaratoja varten. Henkinen valmistautuminen fyysisen ohella kun osuu kohilleen niin korkeammatkaan rimat eivät ole ongelma.
Ehkä mulla sittenkin on vielä agilitykoira. Ja ehkä pian kaksi, jos Lysti kasvaa terveenä.
Viime viikolla Lysti oli toista kertaa mukana Sepon treeneissä ja tällä viikolla jätin Lystin kotiin päiväunille. Näin sain paremmin lämmiteltyä Picon ennen treenejä ja jäähdyteltyä treenien jälkeen. Jatkossa siis sama kaava, toivottavasti.
Rimat ovat nyt olleet "vain" 45 cm korkeita ja into on tullut takaisin! Viime viikolla en meinannut pysyä vauhdissa mukana. Harmillisesti en saanut videota silloin, mutta nyt sellainen on tässä. Editoitavaa oli kerrankin hyvin minimaalisesti! Pidin tekemisen päällä koko ajan ja jätin virheet kokonaan huomioimatta, joten hyvä fiilis jatkui maaliin asti! Hyvä minä ja hyvä maailman paras pinserini Pico!
On aika kauheeta yrittää tasapainoilla siinä, että mitä voin Picon kanssa tehdä. Voinko hyvällä huoltamisella pitää sen niin hyvässä kunnossa, että kisaaminen maksikorkuisilla rimoilla on mahdollista?
Olen aivan varma, että Pico tykkää tästä touhusta, joten olisi toisaalta ihan väärin lopettaa agility! Rally-toko on joo jees laji, mutta onhan se vähän "tylsää" verrattuna agilityn vauhdin hurmaan ja siihen supernopeaan fiilikseen, joka radalla tulee ja joka näkyy videoiltamme! Lopputulema lienee se, että aika näyttää. Tällä hetkellä yritän sovittaa treenit niin laadukkaiksi ja varata ajan koiran huoltamiseen. Haluan myös rajallisesti kisata, koiraa lukien, kuten aiemminkin.
Pico on niin taitava, että emme tarvitse kovin vaikeita treenejä 1-luokan kisaratoja varten. Henkinen valmistautuminen fyysisen ohella kun osuu kohilleen niin korkeammatkaan rimat eivät ole ongelma.
Ehkä mulla sittenkin on vielä agilitykoira. Ja ehkä pian kaksi, jos Lysti kasvaa terveenä.
Kommentit
Lähetä kommentti