Siirry pääsisältöön

RTK1 Ninjatähden Black Rose - tavoite saavutettu!

Talvella koetut epäonnistumiset rally-tokokisoista jäivät kaihertamaan mieltäni. Järjestin kesälle sen verran sopivan loma-ajan, että pääsimme paitsi treenaamaan sopivasti, myös starttaamaan heinäkuussa kolmessa kisassa. 

Lystillä oli toinen juoksuaikaa toukokuun puolivälin paikkailta alkaen, joten sen yhteyteen ajoittui kätevästi 2 kk treenitauko agilitystä. Myös noutojuttuja teimme maltillisesti ja keskityimme enemmän arkeen ja perustottelevaisuuden "hiomiseen". 

Ylöjärvellä 8.7. oli mahdollisuus kahteen kisaan, joten ilmoitin meidät toiveikkaina varasijalle. Saimmekin kisapaikan onneksi molempiin startteihin.

Ensimmäisessä startissa aamulla kuskilla hakkasi sydän vimmatusti --> koira oli kuin perässä vedettävä. Video on olemassa, mutta jätetään se nyt julkaisematta. Räpellettiin jotensakin rata läpi ja pisteitä kertyi naftisti 71 - tuloksen saamiseksi täytyy olla 70 p tai enemmän. 

Päivän toinen rata oli mukavan helppo, joten tsemppasin positiivisin ajatuksin ja saimmekin parannettua tulosta 91 pisteeseen. Tässä video: 



Lysti ei ollut ihan normaali itsensä tässäkään. Jouduin suullisesti kannustamaan koko radan ajan. Juoksupätkän jälkeen vähän keulimista ja loppurata menikin sitten hyvin, sellaisella sopivalla tahdilla.

Pari viikkoa sulattelin kahta aiempaa tulosta ja 22.7. ajelimme Artjärvelle. En ollut lainkaan ajatellut, että siellhän on myös agilitykisat samaan aikaan - mahtaakohan olla häiriötekijä Lystille...? Muutenkin olemme todella vähän treenanneet vierailla kentillä tai edes vieraiden koirien läsnäollessa. Onneksi aikataulu sopi iltatyötä tekevälle ja rataan tutustuminen oli vasta klo.15 iltapäivällä. Kerkesin hyvin ulkoiluttaa koiraa kisapaikan läheisyydessä, vähän viritellä sekä tarjota mahdollisuuden lepäilyyn autossa. Sää oli tihkusateinen, mutta eihän sellainen juurikaan vesihulluun noutajaan vaikuta.

Tässä video:




Tuomari kommentoi, että koira oli kuin lentoon lähdössä - siltä se näyttääkin. Olen kuitenkin tyytyväinen mm. näihin asioihin:
* positiivinen määrätietoinen asenteeni auttoi sekä minua että sitä kautta koiraani
* uudella kentällä Lysti oli melkolailla hyvin kontaktissa vaikka seuratessa vilkuilikin ympärilleen
* tekeminen ei ollut ihan sellaista normaalia mitä treeneissä, mutta melko lähellä kuitenkin 
* meitä molempia jännitti vähemmän!

Olen aina ollut sitä mieltä, että kisaamaan oppii vaan kisaamalla. 




Meillä RTK1-koulutustunnus vaati yhteensä seitsemän 
kisakäyntiä - jokaisesta oppi jotain!

Seuraavaksi keskitymme agilityyn ja nomeiluun - saas nähdä korkataanko tänä vuonna uusi kisakirja...

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...