Siirry pääsisältöön

Tapahtui vuonna 2017

Vuonna 2017 tutustuin Lystiin edelleen paremmin!

Tammikuussa kävimme Lystin ihkaekoissa agilityn supermöllikisoissa Ojangossa - teimme puhtaita ratasuorituksia: 



Helmikuussa molemmat koirat kävivät Smartdog-testissä - sain vahvistusta sille, millaiset persoonat Lysti ja Pico ovat. Ymmärsin entistä selkeämmin, että Lysti on kykenevä hillitsemään itseään, mutta kaipaa minulta selkeitä ohjeita. Pico osoittautui testissäkin todella impulsiiviseksi - ja sehän toki näkyy arjessakin.

Maaliskuussa kävimme toista kertaa agilityn supermölliradoilla, Keravalla tällä kertaa -- teimme lisää nollaratoja: 


Huhtikuusta kohti elokuun lintukoiraseminaaria keskityimme lähinnä noutojuttuihin, mutta motivaationi mennä taippareihin oli hukassa pahemman kerran. En saanut tarpeeksi harjoiteltua riittävän häiriöisissä tilanteissa. 


Picon kuntoa on ylläpidetty erilaisilla jumppatempuilla ja Pinkojahan on ihan intona tekemässä kaikenlaista - ruokaa kun palkaksi saa niin kotosalla homma toimii. 



Sateisen kesän aikana kävi selväksi, että Picon perimä ääniarkuus alkaa vahvistumaan iän myötä. Jouduimme turvautumaan Sileo-lääkitykseen, sillä Pinkoja alkoi kiivetä väkisin syliin jo ennen ensimmäistä ukkosen jyrähdystä. Onneksi tiede menee eteenpäin ja lääkitys tuo helpotuksen. 

Heinäkuussa järjestin itselleni sen verran vapaata, että ehdimme Lystin kanssa kolmeen rally-tokokisaan ja saavutimme ihka ensimmäisen tittelimme. RTK1 Ninjatähden Black Rose. Innistuin myös bullet journal -askartelu-kalenteri-päiväkirja -jutusta...pahasti! 











Elokuussa toteutui pitkäaikainen haaveeni järjestää lintukoiraseminaari. Seminaari toteutui Kangasalla Miklaus-kasvattaja Anne Woivalinin luona. Kouluttajina olivat ruotsalaiset Elsa Blomster ja Lena Gunnarsson. Noin 40 hengen voimin vietimme mahtavan viikonlopun! Lysti kykeni treenaamaan mm. lähihakupillitystä yhdistettynä sivusuuntaan lähetykseen - huikeeta! 

Syyskuussa vietimme Lystin 3-vuotissynttäreitä syyskautta pohtien. 


Lokakuussa alkoi toko-kurssi, joka oli oikein onnistunut erilaisine häiriöharjoituksineen. 

Lokakuussa toteutui myös erittäin pitkään haaveenani ollut reissu metsästäjän mukana - pääsimme Espoon saaristoon lintupassiin. Vaikka saalista ei tullutkaan, saimme erittäin hyvää kokemusta mm. moottoriveneessä matkustamisesta sekä varustautumisesta reissuun. 








Pitkäkestoinen haaveeni siitä, että voin jättää palkkalelun maaliin valmiiksi onnistui näin: 



Marraskuussa pääsimme möllitokokisoihin, joista saimme paitsi hyvää kokemusta kisaamisesta, myös ajatuksia siihen mitä vielä täytyy harjoitella. 
Erityisen lennokas luoksetulo taitaa muodostua meidän "tavaramerkiksi". :) 



Joulukuussa olin jo melko varma, että juoksuaika alkaa, mutta eipä vielä kuitenkaan. Tarkoitus oli osallistua tokokisoihin, mutta missasimme yhdet muutamaa päivää ennen kisaa tapahtuneen epäonnistuneen paikkamakuutreenin takia ja seuraaviin en ehtinyt ilmoittautua ajoissa. 

Tästäpä tuli niin pitkä kirjoitus, että tavoitteista vuodelle 2018 täytyy kirjoittaa oma postauksensa... 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...