Agilityn virallinen kisaura korkattu - 3 x HYL / Ojangon koiraurheilukeskus

17.3. kävimme Lystin kanssa juoksemassa ensimmäiset yhteiset viralliset agilitykisamme. Tavoitteena oli saada ekat startit "alta pois" ja samalla katsoa olemmeko valmiita kisaamiseen. 

Aamu alkoi ilmoittautumisella ja kisakirjan varmentamisella. Kaikki kisaavat koirat täytyy mittauttaa virallisessa mittaustilaisuudessa, joten ennen sellaiseen pääsyä saimme 6 kk voimassa olevan väliaikaisen mittaustodistuksen.

Maksi-kokoinenhan Lysti tietysti on, joten tuomari ei mittatikkua näyttänyt. Mikrosirun luki toimitsija. Tuomari toki testasi, että Lysti on luoksepäästävä - onhan se, heh, vähän liiankin... :)

Olimme lähtölistalla kolmansina, joten hitusen jännitin miten ehdin hakea koiran autosta. Piha oli jäinen, mutta ei ollut aikaa ehtiä vaihtaa kenkiä, joten juoksulenkkareilla koiran hakeminen piti tehdä hieman varoen. Onneksi Lysti on niin nopea tottumaan, että selvisimme ihan ok kaikista kisapaikan rutiineista.

Tässä ensimmäinen ratamme: 

Muutamia huomioita:

- Lysti oli sermien takaa lähtöalueelle tultaessa kuin "taivaasta tiputettu": "Jee, ollaanko me menossa agilityradalle? Siistii!"

- pannan ottaminen pään yli ehkä hieman turhan kiihdyttävä seikka - täytyy miettiä sopivaa pikalukkopantaa jatkossa käyttöön

- ekaikinä-radan kanssa jännitin, mutta en läheskään niin paljoa kuin pinsereiden kanssa - oletuksena kuitenkin se, että Lystin pokka pitää ja kimpassa tehdään rataa 

- tein typeriä ohjauksellisia ja suullisiin vihjeisiin liittyviä virheitä - laitan ne jännittämisen ja rutiinien puutteen piikkiin: miksi en sanonut koiralle puomilla "odota", kun sitä käytän treenatessa ja sitä se kyllä kuuntelee... Miksi korjasin kepit lopussa, vaikka aina korjaan alusta aloittaen...

Noh, kisaamaan oppii vain kisaamalla! :)

Toinen rata oli hyppyrata ja sen profiili näytti varsin sopivalta meille. Tein kuitenkin sen virheen, että en viritellyt koiraa kunnolla. Ajattelin antaa sen levätä - miten typerä ajatus, joka kostautunut muutamia kertoja aiemminkin... Lysti ei ihan pienestä väsy, joten ihan itseäni saan syyttää siitä mitä tapahtui:

Jo heti lähtöön tullessani näin koiran korvien väpätyksestä ja silmistä, että se lähtee moikkaamaan sinitakkista tuomarisetää - olihan hän moikannut Lystiä aamulla mittauksessa...  Lopulta päästiin yhtä matkaa maaliin, mutta kylläpä harmitti - rata oli haastava, mutta olisin halunnut kokeilla miten siitä selviäisimme... Täytyy varmaankin joskus rakentaa treeneissä...

Kolmatta rataa varten piti sitten kerätä rohkeus ja unohtaa aiempi historia karkailevien pinsereiden kanssa. Luota koiraan - on moni tuttu sanonut minulle. Nyt pystyin nollaamaan pääni ja virittelemään koiraa sopivasti. 

Kolmas rata olikin agilityrata ja samalla kentällä kuin ensimmäinen ratamme. Lähtöpaikka oli aivan yleisön edessä, joten yritin poissulkea pinserimäiset mahdollisuudet syvänolaukseen... Tässä video:

Olen erityisen tyytyväinen radan alkuun ja pujotteluun. Päässä kaikui kouluttajamme sanat "liiku koko ajan" -- lopulta olin siis supernopeaa koiraani EDELLÄ! 

Hylkäys tuli A-esteen jälkeen putken väärään päähän menemisestä. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta hidastaa koiraa tuossa vauhdissa! En ollut suunnitellut suullisia vihjeitä tarpeeksi, joten se siitä. Jatkoimme radan kuitenkin loppuun melko sujuvasti. 

Ohjausvirheen tein U-putken jälkeen keinulla, kun jäin väärälle puolelle koiraa, jolloin hypyt ennen puomia mentiin omituisesti, joskin sujuvasti ilman riman putoamisia. 

Maalisuoralla sanoin nometreeneistä tutun vihjeen "eteen" ja Lystihän irtosi hienosti maalissa odottanutta vihreää talutin-saavia kohti. Hyvä tuuri, että siellä oli sopiva kohde!

Tästä on ehdottomasti hyvä jatkaa - näyttää siltä, että päälajimme tulee tänä vuonna olemaan agility. Tokokisoihinkin haluaisin, mutta ei vaan yksinkertaisesti aika riitä. Jos haluaa tulosta tehdä, lienee järkevintä keskittyä yhteen lajiin kerrallaan sopivin jaksoin ja sitten vaihtaa lajia jos siltä tuntuu. 

Vihdoin mulla on AGILITYKOIRA isoilla kirjaimilla!