Lystiä ja Loitsua

Olen pohdiskellut paljon omaa toimintaani ohjatessani koiraa radalla. Häiriöherkän koiran kanssa sitä kaiketi muuttuu itsekin häiriöherkäksi.  Päätin tänään ennen treenejä, että tavoitteena on mennä rata ensimmäisellä yrittämällä oikein ja järkevästi ohjaten. Panostin siis itseeni ja arvelin koiran hoituvan oikeille raiteille siinä sivussa. Oikeassa olin. Jätin koiran peitolle makaamaan takki päällä. Tein rataantutustumisen "tosissani" ja keskustelin sen läpi Sepon kanssa. Lopputulos on jokseenkin mahtava: Teknisesti ei kaikki ihan pilkulleen oikein mennyt. Koira kuitenkin kulki lujaa ja meillä oli kivaa! :)

Olin sulkenut kisatavoitteet mielestä toviksi, mutta nyt sitten pari kurssilaista on aikeissa mennä möllikisoihin. Kummasti tekee itsekin mieli, joten päivitin sitten kisakalenteria Pääsiäiseen saakka.  Ohjatuissa treenitilanteissa olen omasta mielestäni ollut ohjauksessa rennompi ja rohkeampi omassa liikkumisessa. Pico on edelleen herkkä häiriöille. Viime torstaina se ei ensin suostunut hyppäämään kahden hypyn suoraa vierasta ihmistä kohden. Samoin jos kouluttaja päästää oudon yksittäisen äänen, Pico usein menee käymään hänen luonaan. Ainoa keino tämän estämiseen on siedättäminen riittävän monelle erilaiselle ihmiselle ja erilaiselle tilanteelle! Toinen vaihtoehto on se, että pidän itse koko ajan rohkaisevaa ääntä kehumalla koiraa radalla.  Itsensä psyykkaaminen ensimmäisellä yrityksellä oli taannoin tavoitteena rally-tokotunnilla. Tässä on vielä tekemistä, sillä virheitä tuli heti kun videokameralla kuvattiin. Joku rentoutumishengitysliike täytyy opetella tekemään lähdös...

Tänään oli torstaiset Sepon treenit. Tavoitteena oli olla rento ja tehdä parit valssit oikeassa paikassa. Tavoite toteutui, kun jo ekalla toistolla päästiin suunniteltu pätkä oikein loppuun asti. Sitten vaan viilattiin mun liikkumista. Tämä on just se mitä tarvitsenkin.  Pico on tosi tunneherkkä koira, joten mun tuntemukset vaikuttavat siihen älyttömän paljon. Tämän olen toki tiennyt aina, mutta nyt vasta olen OIKEASTI tiedostanut tämän. Olen myös OIKEASTI alkanut miettimään tietoista rentoutumista ennen radalle lähtemistä. Ihmeellistä, miten sen voikin heti nähdä koiran olemuksessa. Kontaktiesteille pitää saada vielä sama varmuus kuin muilla esteillä jo on, joten kisaamaan ajattelin tähdätä Pääsiäisenä. Puomia ja keinua tehtiin tiistai-aamun treeneissä lyhyellä radalla. Hyvin pysyi into päällä ja Pico alkoi hakeutua esteille mun edellä, joten sekin on hyvä. Lisäksi namilla houkuttelua täytyi nyt tehdä paljon vähemmän keinullakin kuin aiemmin. 

Tiistaiaamun treeneissä oli tänään vuorossa kontaktiesteillä itsevarmuuden hakemista. Innostin Picoa huisisti ja käytin sen lempparileluja palkkioina namien lisäksi. Vetoleikit alkavat taasen sujua hyvin. Puomille mentiin lyhyen radan aikana. Vieressä oli putken aukko, mutta palkkion paikalla sain kerrottua Picolle, mihin mennä milläkin kertaa. Puomilla Pico on alkanut kävelemään aiempaa reippaammin, mutta hakeutuminen suorassa linjassa pitää saada varmemmaksi ja kovassa vauhdissa myös. Keinulla aloitimme pienen pöydän kanssa. Otin pöydän pois. Alkuun Pico teki innolla, mutta alkoi sitten väsymään. Pientä rataakin tehtiin keinun edellä ja jäljessä. Videoita kuvasin jälleen, mutta nyt en ehdi editoida. Ohjauskuvidoista löytyy nyt oma linkkisivunsa.

Hiljaista ollut täällä blogissa, kun Picokin on ollut hiljaisempi. Eläinlääkärillä on taas käyty ja nyt on ilmeisesti syykin selvinnyt. Picon oksentelut ja oudot liman maiskuttelut ovat ilmeisesti gastriitin oireita. Lääkitys näyttää auttavan, mutta jatkossa ruokavaliota + nameja saa miettiä tarkemmin. Ilmeisesti Picolla on jo aiemmin ollut taipumusta oireilla vatsallaan, mutta nyt tehokas treeni on saanut vatsan enemmän oirehtimaan.  Kisasuunnitelmat siis siirtyvät ja hyvä niin. Saadaan rauhassa treenattua keinua kohti parempaa osaamista. Viime tiistaina palkankorotus auttoi kummasti Picoa reipastumaan, mutta keinulle meneminen ei missään nimessä ole sujuvaa. Sheipataan siis jatkossa eikä niinkään houkutella namin perässä. Pakkassäät ja aurinko piristävät kummasti. Metsälenkkien tekeminen tyttökavereiden kanssa on kivaa kaikille. Pappakoira Betakin on pysynyt kohtalaisen reippaana, vaikka silläkin vaivaa toisinaan on. 10,5v. mittarissa kuitenkin jo.

Picon toipilasaika on toivottavasti oikeasti ohi. Ainakin tällä viikolla treeneissä meni kaikenkaikkiaan aikas hyvin. Keinu teettää edelleen haastetta, mutta laitoin nyt kuitenkin kisailmoittautumisen kolmeen starttiin. Periaatteena on saada kisakokemusta eikä tuloksia, jotka tietty on plussaa, mutta todennäköisesti antavat vielä odottaa itseään. Jouluaattona aloitimme aamutreeneillä:  * keinu yksittäisenä ja radan alussa * puomi ja A-este radalla * pujottelu radalla * rengas radalla --> kuskin täytyy pitää mielessä: jos vauhtia sata lasissa, täytyy hieman hidastamisella vinkata koiralle, että nyt tulee haastavampi kohta, kuten pujottelu tai rengas Tapaninpäivän treenirata Sepon tunnilla oli oikeastaan sangen kiva. Layeröintiä en kannata, mutta tulipahan ketjutettua takaperin se, että Pico puomin alla olleesta putkesta tultuaan hyppää puomin  toisella puolella olleen hypyn. Seppo heitti lelun palkaksi alkutoistoissa. Lopulta sain itse heitettyä palkan tokan hypyn j...

Iltapäivän treenit meni kerrassaan loistavasti! Rataan tutustuminen oli hieman ehkä nopea, mutta tällä kertaa koukeroita oli vähän ja ehkä siitä sain itseluottamusta ohjausvalintojen tekemiseen. Radan alussa oli 2 hyppyä siten, että jälkimmäinen ei ollut ihan samassa linjassa kuin eka. Sijoitin itseni tokan hypyn taakse ja valssasin, kun Pico tuli tulosuunnastaan päin hypyn taakse. Videokameran sijainti oli lähtöön suunnattu, joten kuvakulmaa piti muuttaa pienen tauon aikana hieman. Olin ottanut huvikseni mukaan Picon maastokuvioisen peiton. Pyysin Picon matolle maahan. Siihen se jäi paikalleen, kun keskustelin Sepon kanssa ohjausratkaisuista! Keskustelun päätteeksi kutsuin Picon luokseni ja lähdimme radalle! Aikas huikeeta! Mun koira pysyi peitolla maassa vieraiden ihmisten lähellä yhdellä käskyllä satunnaisella kehupalkalla! Ehkä vielä äimistyneempi olin kuitenkin siitä, että treenikaverit seisoivat loppusuoran viimeisen hypyn lähellä. Heitin lelupalkan sinne ja Picon katse py...