Siirry pääsisältöön

toipilas alkaa olla toipunut

Olen kahtena torstaina ollut treeneissä ilman koiraa. Ratapiirrokset on vihkossa valmiina siihen, kunnes saan Picon jälleen radalle.

Tässä hieman hahmotelmaa harjoittelusta ennen 4.1. alkavaa kisaputkea:
- keinu varmemmaksi ja radoille mukaan
- rimat 55-60-65 cm --> tuplaboksilla valssauksen sijoittumisvihjeet kohdilleen aikaan ja paikkaan
- hypyn takaa kiertäminen
- hypyn takaa kiertäminen + sen jälkeen erilaiset ohjauskuviot, kuten serpentiini ja valssaus
- kohtikäännös eli koiran kääntäminen ohjaajaan päin tarvittavissa paikoissa
- paikalla istuminen lähdössä siten, että Marko on lähettyvillä kuvaamassa
- paikalla istuminen lähdössä siten, että Picon selän takana on ihmisiä ja koiria yleisössä

Itselleni tehtävää ennen kisaputkea:
- tutustu kisatuomareiden ratoihin
- osta v.2014 lisenssi
- varmista doping-ajat lääkkeille, joita Pico sai leikkauksessa ja sen jälkeen
- tutustu rataan aina huolella, kehitä tietty järjestelmä: lopusta alkuun, sijoittumisvihjeet, jarrutus vs. kiihdytys -    vihjeet

Pico on nyt selvästi toipunut: se on leikkinyt rentona innokkaana Betan kanssa. Irvistelyjä ja jäykistely-tilanteita ei oikeastaan ole ollut. Ulkona ohitustilanteita edelleen välttelemme, mutta niissä on toki ilmennyt "normaalia" intovinkunaa, ei rähinää lainkaan. Ruokahalu on kohdillaan, jollei jo lisääntynytkin...

Millään ei malttaisi odottaa treenejä tiistaina!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...