Siirry pääsisältöön

iltaepikset Lohjalla 16.7.2014

Viime keskiviikkona suuntasin Caddyn nokan kohti Lohjaa ja Lägin uutta hallia. Olin ilmoittanut meidät kahteen osallistumiseen kilpailevien radalle, makseihin. Kuuden paikkeilla olimme perillä ja kisat olivat juuri alkaneet supermöllien-luokalla. Ilmoittautumispisteessä todettiin, että voi mennä myöhään... Olisinpas ajatellut kuinka myöhään! 

No, käytin Picon kävelyllä, lyhyesti hallissa ja vein sen sitten takaisin autoon odottelemaan. Illan aikana käytiin muutamia kertoja hallissa treenaamassa kontaktia. Pico oli jo parkkipaikalla melko hyvin kuulolla, vaikka koirien haukkua kuului monesta suunnasta. Onneksi Pico malttaa olla autossa kohtalaisen rauhallisena ja pystyn sen jättämään tilavaan häkkiin niin, että auto tuulettuu hyvin. Päivä oli lämmin, mutta autossa oli kuitenkin varjoisaa. Auton ikkunoiden tummennus on nyt osoittautunut erittäin käteväksi - se pitää auton takaosan paljon viileämpänä kuin etuosan, jossa on normaalit ikkunat. Laitoin toki tuulilasia vasten aurinkosuojan. Tämä on myös hyvää harjoittelua Kesäseminaaria varten!

Rataan tutustuminen oli kaikille säkäluokille yhtä aikaa. Rata oli ihan järkyttävän monimutkainen, joten tein oman version, jotta saisimme onnistumisen tunteen. Oma suoritusvuoromme oli maksiluokassa ensimmäisenä. Pyysin järjestäjiä sulkemaan lähtöalueelta ja maalista aidat, jotka olivatkin kivan korkeat. Hallissa oli odottelualueella muutamia verryttelyesteitä, joten alue oli varsin levoton. Suljettujen aitojen sisällä saatoin keskittyä täysillä siihen, että teemme oman suorituksen. 

Onnekseni Pico ei ole enää läheskään niin reaktiivinen kuin joskus nuorempana ennen kastraatiota. Sain Picon jopa leikkimään hallissa ennen vuoroamme. Into leikkimiseen lopahtaa kuitenkin samantien, jos paikalla olevista muista koirista joku huomaa leikkihetkemme. Tässä siis jälleen yksi harjoiteltava perustaito! 

Ruokapalkka toki rauhoittaa koiraa, mutta siitä on seurauksena rauhallisuus. Toisaalta syömnen johtaa kylläisyyteen, joka johtaa väsymiseen. Ei hyvä!

PIco tuntui väsyneeltä ja epäröi 55 cm korkeiden rimojen hyppäämistä. Ilmeisesti en ollut lämmitellyt kunnolla tai sitten nestetankkaus epäonnistui. Unohdin ottaa palautusmisjuomaa mukaan, joten nesteytys oli veden juomisen varassa. Onneksi on jo osteopaattikäynti varattuna 23.7! 

Ensimmäisellä kierroksella teimme pujottelun alkupäässä rataa. Sitten jatkoimme hypyille ja putkille. Keinukin tehtiin. Takaaleikkausta ei kyennyt tekemään, koska Pico ei ollut normaali irtoava itsensä. Valssaus ok parissa kohdassa. Yhtä matkaa tultiin maaliin, joten sikäli tavoite saavutettu!



Toisella kierroksella jätin pujottelun tekemättä ja otin lähtöön LOP:in. Keskikohta radalla sama, puomillakin kohtalainen vauhti, lopussa valssaukset ja loppusuoralla A-este + hyppy vauhdilla. 

(Kuvat: Tia Hoikkala)

Videotakin kuvasin, mutta editoin sen myöhemmin.

Kisailta oli melko pitkä, sillä lähdin ajamaan Lohjalta kotiin klo.23 jälkeen. Kotosalla olimme puoliltaöin!

Nyt sitten huomenna ratatreenit Virikkeen kurssilaisten kera ja sitten 27.7. Caddyn suunta jälleen Lohjalle. Tavoitteena edelleen on päästä maaliin yhtä aikaa koiran kanssa - josko se riittäisi tällä kertaa jonkinlaiseen tulokseen? :)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Agilityä ja lisää agilityä - se on vaan niin hauskaa!

Tämän talven aikana olen harjoitellut Lystin kanssa agilityä lähinnä Sepon ratatreeneissä. Treenimäärää olen kasvattanut sisällä pienessä tilassa tehdyillä treeneillä. Treeniaikaa saisi olla hieman enemmän, jotta voisin tehdä myös hyppytekniikkaa, pujottelua ja kontaktiesteitä... Ratatreeneissä olemme pärjänneet melkoisen kivasti. Nyt on löytynyt meille sopiva tapa palastella Sepon haastavatkin radat. Lisäksi Lysti näyttäisi hieman aikuistuneen ts. keskittyminen ohjautuu oikeisiin asioihin. Tässä treenit 3.11.:  Tässä 11.11. treenit: Erityisen iloinen olen siitä, että kahtena peräkkäisenä viikkona teimme noin erilaiset radat!  Perjantain tokotreeneissä olemme keskittyneet ketjuttamaan alokasluokan liikkeitä niin että välissä ei tulisi ruokapalkkiota. Onnekseni Lysti innostuu kehuista ja kanssani leikkimisestä.  Tokokisoja olen kaavaillut alkuvuodelle 2017, mutta sitä ennen korkkaamme kisauran rally-tokossa - HUOMENNA 13.11.! Ja 27.11. sekä 4.12.!

Kisapäivä 13.10.2019

Sunnuntaina 13.10. aikainen herätys klo.6.45 ja suunta Tiilitien kautta Ojankoon.  Torstain ratatreenissä keskityimme kontaktiesteiden harjoitteluun / loikkaongelman paikantamiseen. Arvasin oikein, että se liittyi minun liikkumiseeni.  Kisastrategia oli keskittyä lähtöpysymiseen ja jatkuvaan liikkeeseen.  Aamun eka rata menikin varsin hienosti. Tosin A-esteeltä kontaktivirhe ja yksi rima alas hypyllä ennen puomia.  Tässä linkki livestreamiin:    https://youtu.be/EQ2btF0Ypus?t=6469 Päivän toinen rata oli näkyvillä jo hyvissä ajoin. Ehdin myös kävellä Lystin kanssa kivan lenkin sillä aikaa kun hyppyrataa suoritettiin. Rataantutustuminen oli aiottu aiemmin, mutta silti Lysti taisi odottaa autossa liian pitkään ja seuraus oli lähtöpysymisen stiplu ja sen jälkeen oikein komea loikka puomilla - kas tässä:  Ennen seuraavia kisoja (26.10.) treenilistalla ainakin seuraavaa: * pysäri puomilla, kun olen TODELLA kaukana takana * takaaleikkaus pu...

Uimareissulla Hyvinkäällä puolisiskon kanssa ja keväthepuli...

Jopas oli hauska päivä tänään! Caddyn suunnaksi otin ensin Lassilan, jonne Pico jäi päivähoitoon äidin luokse. Sitten kyytiin tulivat Lilli ja Vila, joka on Lystin puolisisko. Lystillä ja Vilalla on sama äiti, Ninja. Ikäeroa on kaksi vuotta ja meno kyllä melkoisen flattimainen! Tässä video (onnistuukohan lataus suoraan Bloggeriin...): Lysti on nyt melkein 7 kk ikäinen. Viime aikoina on alkanut ilmetä "valikoivaa kuuloa" ts. samat  namit eivät enää toimi palkkioina niin hyvin kuin aiemmin. Esimerkiksi eilen torstaina otin damirepun mukaan aamulenkille. Kuusi erilaista damia oli mukana ja tein niiden kanssa hyvin lyhyellä matkalla noudot. Siinä noutojen lomassa sain mm. jahdata nenäliinaa syövää pentua ja kaivaa sen Lystin suusta. Paluumatkalla heitin damin ojan yli. Lysti lähti hakemaan, otti damin suuhun hyvällä otteella, mutta juoksi ojan toista puolta dami suussa, kunnes haistoi jotain muuta. En siis enää voi luottaa, että minä olen aina kaikkein paras juttu metsäl...