Siirry pääsisältöön

iltaepikset Lohjalla 16.7.2014

Viime keskiviikkona suuntasin Caddyn nokan kohti Lohjaa ja Lägin uutta hallia. Olin ilmoittanut meidät kahteen osallistumiseen kilpailevien radalle, makseihin. Kuuden paikkeilla olimme perillä ja kisat olivat juuri alkaneet supermöllien-luokalla. Ilmoittautumispisteessä todettiin, että voi mennä myöhään... Olisinpas ajatellut kuinka myöhään! 

No, käytin Picon kävelyllä, lyhyesti hallissa ja vein sen sitten takaisin autoon odottelemaan. Illan aikana käytiin muutamia kertoja hallissa treenaamassa kontaktia. Pico oli jo parkkipaikalla melko hyvin kuulolla, vaikka koirien haukkua kuului monesta suunnasta. Onneksi Pico malttaa olla autossa kohtalaisen rauhallisena ja pystyn sen jättämään tilavaan häkkiin niin, että auto tuulettuu hyvin. Päivä oli lämmin, mutta autossa oli kuitenkin varjoisaa. Auton ikkunoiden tummennus on nyt osoittautunut erittäin käteväksi - se pitää auton takaosan paljon viileämpänä kuin etuosan, jossa on normaalit ikkunat. Laitoin toki tuulilasia vasten aurinkosuojan. Tämä on myös hyvää harjoittelua Kesäseminaaria varten!

Rataan tutustuminen oli kaikille säkäluokille yhtä aikaa. Rata oli ihan järkyttävän monimutkainen, joten tein oman version, jotta saisimme onnistumisen tunteen. Oma suoritusvuoromme oli maksiluokassa ensimmäisenä. Pyysin järjestäjiä sulkemaan lähtöalueelta ja maalista aidat, jotka olivatkin kivan korkeat. Hallissa oli odottelualueella muutamia verryttelyesteitä, joten alue oli varsin levoton. Suljettujen aitojen sisällä saatoin keskittyä täysillä siihen, että teemme oman suorituksen. 

Onnekseni Pico ei ole enää läheskään niin reaktiivinen kuin joskus nuorempana ennen kastraatiota. Sain Picon jopa leikkimään hallissa ennen vuoroamme. Into leikkimiseen lopahtaa kuitenkin samantien, jos paikalla olevista muista koirista joku huomaa leikkihetkemme. Tässä siis jälleen yksi harjoiteltava perustaito! 

Ruokapalkka toki rauhoittaa koiraa, mutta siitä on seurauksena rauhallisuus. Toisaalta syömnen johtaa kylläisyyteen, joka johtaa väsymiseen. Ei hyvä!

PIco tuntui väsyneeltä ja epäröi 55 cm korkeiden rimojen hyppäämistä. Ilmeisesti en ollut lämmitellyt kunnolla tai sitten nestetankkaus epäonnistui. Unohdin ottaa palautusmisjuomaa mukaan, joten nesteytys oli veden juomisen varassa. Onneksi on jo osteopaattikäynti varattuna 23.7! 

Ensimmäisellä kierroksella teimme pujottelun alkupäässä rataa. Sitten jatkoimme hypyille ja putkille. Keinukin tehtiin. Takaaleikkausta ei kyennyt tekemään, koska Pico ei ollut normaali irtoava itsensä. Valssaus ok parissa kohdassa. Yhtä matkaa tultiin maaliin, joten sikäli tavoite saavutettu!



Toisella kierroksella jätin pujottelun tekemättä ja otin lähtöön LOP:in. Keskikohta radalla sama, puomillakin kohtalainen vauhti, lopussa valssaukset ja loppusuoralla A-este + hyppy vauhdilla. 

(Kuvat: Tia Hoikkala)

Videotakin kuvasin, mutta editoin sen myöhemmin.

Kisailta oli melko pitkä, sillä lähdin ajamaan Lohjalta kotiin klo.23 jälkeen. Kotosalla olimme puoliltaöin!

Nyt sitten huomenna ratatreenit Virikkeen kurssilaisten kera ja sitten 27.7. Caddyn suunta jälleen Lohjalle. Tavoitteena edelleen on päästä maaliin yhtä aikaa koiran kanssa - josko se riittäisi tällä kertaa jonkinlaiseen tulokseen? :)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...