Siirry pääsisältöön

Lohjalla 2 starttia --> HYL x 2

Herätys oli klo.6 ja tällaiselle iltatyöläiselle se on ihan liian aikaisin. Itseäni saan syyttää, että pitikin ilmoittautua Lohjalle asti. No ei, halli siellä on hieno ja järjestelyt hyvät. Picokin heräsi, kun huomasi minun laittavan "taikajuomaa" eli palautusmisjuomaa pulloon valmiiksi. Kävimme kotikorttelissa pissakierroksella, tankkasimme mukaan vettä pari pulloa ja sitten suunta Lohjaa kohti. Auton lämpömittari hipoi kahtakymmentä astetta jo seiskan jälkeen aamulla, joten helteinen päivä oli tiedossa.
Sain hallin pihassa auton kivasti sivuun siten, että luukku aukesi pusikkoon / varjoon päin. Saatoin siis pitää luukkua ja ikkunoita auki. Pico jälleen tunnisti paikan ja tilanneyhteyden. Namit kelpasivat hyvin, aamuruokahan jäi syömättä. Ehdittiin kävellä aika hyvät lämmittelyt ennen rataa. 

Rata oli kiva, ei liian haastava, doable. Tässä kuva, kännykkäkuva:
Videota en nyt kuvannut lainkaan!
Päätin jo rataaan tutustumisen aikaan, että nyt tehdään nollarata! Pico oli kuitenkin sikäli toista mieltä, että ei oikein halunnut hyppiä 55 cm korkeita hyppyjä. Tätä on nyt jatkunut noin 2 viikkoa, joten jotain on pielessä. Ekalta putkelta tultuaan Pico sai erinomaisen vauhdin ja irtosi vallan kivasti niin A-esteelle, u-putkelle kuin jopa keinulle. Myös pujottelu sujui hienosti. Kieltäytymisiä valitettavasti tuli ainakin kolme ja sehän johtaa hylkäykseen. Niin lähellä ja niin kaukana: normaalikuntoisena olisimme tehneet nollatuloksen! Voi rähmä!

Ennen hyppyrataa oli 2-luokan agilityrata, mutta aikataulu oli silti 30 min edellä, joten pääsimme toiselle radalle klo.13 jälkeen, vaikka alkuperäinen rataantutustumisaika oli klo.13.20. Hyppyratakin oli kiva: pelkkiä hyppyjä, putkia ja muuri, pujottelu. Paljon juostavaa. Pico oli edelleen uuvuksissa. Kieltoja tuli useampi ja lopulta en enää halunnut pakottaa koiraa hyppäämään vaan poimin pinkojan sylikyytiin 3. viimeisellä esteellä. 

Erityisen tyytyväinen olen kuitenkin seuraaviin asioihin:
- "kisakupla" eli sopiva keskittymistapa tuntuu nyt löytyneen itselleni
--> voin nyt luottaa koiran kykenevän tehdä rataa mun kanssa ja siten voin keskittyä ohjaukseen "normaalilla" tavalla, kuten pitääkin.
- keinun Pico teki agilityradalla jopa todella kovalla vauhdilla. Myös puomilla oli vauhtia kivasti. --> jonkinlaisen kisaspurtin / innostuksen tuo koira kyllä saa. Se näkyy myös hallin suuntaan kiskomisena
- ohitimme koiria monesta suunnasta ja muutamaan pientä rähähdystä lukuunottamatta muut koirat eivät Pico kiinnostaneet. Sen sijaan Markon näköinen mies sai Picon tarkkaavaiseksi. Pari flattiakin kisoissa oli, mutta niitä Pico ei onneksi huomannut. 

Nyt pitää ottaa hetken iisimmin, saada kuntoa hieman parannettua ja grammoja laihdutettua, koiralta siis. Itsekin voisin mennä useammin reippaalle lenkille. Se kuitenkin vaatii hellesäiden hellittämistä...
Seuraavat startit lauantaina 9.8. Kivikossakohan se oli. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...