Huh, painoa on pinkojalle tullut vuoden aikana 2 kg lisää ja se on paljon tuon kokoisessa koirassa. Puntari näytti tänään Arkin eteisessä 18,6 kg - sovittiin eläinlääkärin kanssa, että enempää ei tule vaan pikemminkin pyritään hieman laihduttamaan. Josko se helpottaisi pinkomista jollain tavalla.
Viime viikkoina treeneissä on ollut enemmän turhautumista kuin koskaan ennen tuon koiran kanssa. Pico on todella herkkä minun turhautumiselle ja ilmaisee sen hyvin pinserimäiseen tapaan. Rassemaisia eleitä on ollut liikkeellä: spurttailua ihmisten luokse, haistelua, lelun kanssa spurttailua pitkän kaavan kautta, omaehtoista esteiden suorittamista, minun luo tulemisen välttelyä jne. Ei ole helppoa olla pinserin kartturina! Epätoivo meinaa hetkittäin tulla, mutta silti en anna periksi. Ainakaan ihan vielä...
Ja niinpä sitten ilmoitin meidät 5 starttiin seuraavan kahden viikon ajalle - hui! 2 starttia Purinalla ulkokentällä 28.9. ja 3 starttia Kirkkonummella 5.10., jossa en ole koskaan Rassen kanssa onnistunut. Mennään kisakentälle sillä ajatuksella, että ei ole tulosodotuksia - se on toiminut ennenkin, heh!
Havaintoja viime aikojen treeneistä videoiden editoinnin jäätyä työlistaltani:
- lentävä lähtö toimii kohtalaisen kivasti
- paikalta lähtöjä täytyy harjoitella matalilla rimoilla
- vinkupallo narulla ja turkislelu toimivat parhaiten
- uudet ihmiset Pico haluaa aina käydä tsekkaamassa
- siirtymiset pitää tehdä huolella --> tokoseuraamista tahi sitten pantasiirto!
- varminta on palkata koira, vaikka olisi mennyt väärin, koska palkkaamatta jättämisestä seuraa turhautumista ja lukkiutumista!
Pico saa luvan olla viimeinen näin pehmeä koirani. Opettavaista, mutta melkoisen rankkaa! Kilttihän se on, mutta melkein liiankin.
Voi että miten säälin niitä pinsereitä, joita rangaistaan äänekkäästi saati fyysisesti - ne vasta lukossa ovatkin, raukat! Stressaaviahan pinserit ovat ja oireina on myös Picolla mm. närästys, ihottumat ja niiden seurauksena levottomuus. Luonteisiin pitää todellakin kiinnittää jalostuskoiria valitessa huomiota!
Viime viikkoina treeneissä on ollut enemmän turhautumista kuin koskaan ennen tuon koiran kanssa. Pico on todella herkkä minun turhautumiselle ja ilmaisee sen hyvin pinserimäiseen tapaan. Rassemaisia eleitä on ollut liikkeellä: spurttailua ihmisten luokse, haistelua, lelun kanssa spurttailua pitkän kaavan kautta, omaehtoista esteiden suorittamista, minun luo tulemisen välttelyä jne. Ei ole helppoa olla pinserin kartturina! Epätoivo meinaa hetkittäin tulla, mutta silti en anna periksi. Ainakaan ihan vielä...
Ja niinpä sitten ilmoitin meidät 5 starttiin seuraavan kahden viikon ajalle - hui! 2 starttia Purinalla ulkokentällä 28.9. ja 3 starttia Kirkkonummella 5.10., jossa en ole koskaan Rassen kanssa onnistunut. Mennään kisakentälle sillä ajatuksella, että ei ole tulosodotuksia - se on toiminut ennenkin, heh!
Havaintoja viime aikojen treeneistä videoiden editoinnin jäätyä työlistaltani:
- lentävä lähtö toimii kohtalaisen kivasti
- paikalta lähtöjä täytyy harjoitella matalilla rimoilla
- vinkupallo narulla ja turkislelu toimivat parhaiten
- uudet ihmiset Pico haluaa aina käydä tsekkaamassa
- siirtymiset pitää tehdä huolella --> tokoseuraamista tahi sitten pantasiirto!
- varminta on palkata koira, vaikka olisi mennyt väärin, koska palkkaamatta jättämisestä seuraa turhautumista ja lukkiutumista!
Pico saa luvan olla viimeinen näin pehmeä koirani. Opettavaista, mutta melkoisen rankkaa! Kilttihän se on, mutta melkein liiankin.
Voi että miten säälin niitä pinsereitä, joita rangaistaan äänekkäästi saati fyysisesti - ne vasta lukossa ovatkin, raukat! Stressaaviahan pinserit ovat ja oireina on myös Picolla mm. närästys, ihottumat ja niiden seurauksena levottomuus. Luonteisiin pitää todellakin kiinnittää jalostuskoiria valitessa huomiota!
Kommentit
Lähetä kommentti