ilman rimoja!

Monenlaista merkityksellistä on tapahtunut sitten edellisen blogipostauksen. 

22.9. sanoimme hyvästit Beta-flatille, joten apeissa merkeissä mietin, josko edes kisoihin lähden.  Kisoissa olimme  Purinalla, mutta juoksimme huonolla fiiliksellä vain lyhyen pätkän radan alusta. Pico oli ihan "hukassa" tai kuutamolla tai miten sen nyt sanoisi. Päätin sitten, että toista rataa en edes yritä juosta, kun koira oli ihan haluton ja pälyilevä.

Olin ilmoittanut meidät kisoihin myös 5.10. Kirkkonummelle, mutta ei ollut fiilistä eikä mitään järkeä ajaa sinne asti. 

Tiistaiaamun treeneissä teimme pelkästään tokoa. Sain kivoja videoita - kun vaan ehtisi editoida! Iltapäivällä kävimme jälleen osteopaatilla. Jumia löytyi taas, ilmeisesti selän lihaksista. 

Torstain 9.10. treeneissä teimme rataa ilman rimoja, jotta Pico ei rasittuisi osteopaattikäynnin jälkeen liikaa liian pian ja jotta se saisi intoaan takaisin. Treeni oli onnistunut, into ja vauhti tuli takaisin, kuten videolta havaittavissa:

Syksyn suunnitelmat taitavat mennä hieman uusiksi, sillä pentukuume on melkoinen. Toisaalta Pico on nyt ansainnut omaa aikaa ja huolellisia treenejä. Mm. hyppytekniikkaa täytyy tehdä lisää ja vähitellen kokeilla taas niitä korkeita rimoja.

Nämä jatkuvat terveysongelmat saavat miettimään koko lajin mielekkyyttä. Miksi ihmeessä kisoissa pitää hyppiä niin korkeita hyppyjä? Eikö voisi olla sääntö, että koirat hyppivät noin säkäkorkeutensa korkuisia rimoja korkeintaan? Kokoluokat voisi muodostaa esim. 5 cm:n välein. Lisäksi tasoluokissa voisi olla esim. valioluokka huippuohjaajille ja toisaalta senioriluokka vaikkapa yli 7-vuotiaille koirille. 

Mikäli Picon into ei löydy korkeilla rimoilla, jatkan kisaamista vain epävirallisesti medi-luokassa. Koiran hyvinvointi menee kisamenestyksen tavoittelun edelle!