Viime viikkoina ajatuksissani on ollut paitsi treenien jaksottaminen sopivasti, myös se, että eri koiraharrastuslajeja treenaavana joudun lajista riippuen kiinnittämään huomiota koiran olemuksessa hieman eri asioihin, mutta toisaalta myös hyvinkin samoihin asioihin!
Lystin päälajit tällä hetkellä ovat noudot ja agility. Toko tuntuu jäävän taustalle "tukilajiksi", josta on hyötyä, mutta johon en jotenkin saa tuntumaa, sellaista kuin Topi-kultsuni kanssa oli 90-luvulla.
Noutava koira toimii geeniensä mukaisesti ja ohjaaja lähinnä mahdollistaa geeneissä olevien piirteiden esille tulemisen. Ohjaajan taidoista ja tapahtuvista tilanteista riippuu, miten hyvin geeneihin kirjoitettu tuodaan esille --> koemenestys ja/tai metsästyksessä toimiva koira.
Agilityssä perinteinen tapa on se, että ohjaaja kertoo koiralle eleillä ja/tai suullisilla ohjeilla, missä järjestyksessä rata suoritetaan. Lajissa voi menestyä monenlaisella koiralla, mutta harmillista kyllä huipulle tuntuvat päätyvän (etenkin maksikokoisissa) koirissa lähinnä paimenkoirat. Niille tuntuu luontaiselta seurata TODELLA tarkasti mitä ohjaaja näyttää. Silti huomaan jatkuvasti mm. Virikkeen kurssilaisten agilityä harrastavissa monenlaisissa koirista, kuinka ne ovat todella tarkkoja siitä mitä ohjaaja näyttää.
Se mikä agilityssä ja noutolajeissa on yhteistä, on koiran viretila ja sen säätely. Lysti on opettanut minulle vireestä monenlaista - ja eipä tuo Pinkojakaan ole tässä opettajan roolista pois jäänyt!
Jos koira on agilityradalla liian kiihtyneenä on seurauksena vaikkapa näitä:
* koira hyppää huonolla tekniikalla --> rimat tippuvat tai jopa törmää esteisiin
* koira ei malta istua lähdössä paikallaan
* koira haukkuu tai vinkuu
* koira näykkii ohjaajaa
* koira juoksentelee ylimääräisiä kierroksia
Tässä videossa muutama tilanne, joissa Lysti on liian kiihtynyt. Mukana myös tilanne, jossa koira makaa peitolla, kun istun tuolilla. Rauhoittumisesta seuraa radalle pääseminen.
Jos koira on noutotreeneissä liian kiihtyneenä, on seurauksena vaikkapa näitä:
* koira juoksentelee hakuruudussa ympäriinsä eikä käytä nenäänsä ts. ei etsi tehokkaasti
* koira vinkuu/haukkuu/tärisee odottaessaan vuoroaan
* koira ottaa nouto-otteen huolimattomasti, esim. damin päästä tai pallottelee noutoesineen kanssa
Noh, mikä näihin viretilan säätelyihin sitten auttaa? Se, että koiralle opetetaan tarvittavat käytökset huolella tapahtumaan ohjaajan antamasta vihjeestä. Myös ärsykekontrolli on tärkeää ts. koira erottaa eri tehtävät toisistaan --> koira saa selkeitä ohjeita ja tietää tehdä juuri sen mitä ohjaajalta tullut vihje kertoo.
Tämän lisäksi koiralle on tärkeää opettaa jonkinlainen vihje rauhoittumiselle. Meillä Picolla ja Lystillä rauhoittuminen tapahtuu peitolla makuulle menemällä.
Treenejä on tehty taas paljon ja uusia videoita editoin jahka aikaa löytyy.
Lystin päälajit tällä hetkellä ovat noudot ja agility. Toko tuntuu jäävän taustalle "tukilajiksi", josta on hyötyä, mutta johon en jotenkin saa tuntumaa, sellaista kuin Topi-kultsuni kanssa oli 90-luvulla.
Noutava koira toimii geeniensä mukaisesti ja ohjaaja lähinnä mahdollistaa geeneissä olevien piirteiden esille tulemisen. Ohjaajan taidoista ja tapahtuvista tilanteista riippuu, miten hyvin geeneihin kirjoitettu tuodaan esille --> koemenestys ja/tai metsästyksessä toimiva koira.
Agilityssä perinteinen tapa on se, että ohjaaja kertoo koiralle eleillä ja/tai suullisilla ohjeilla, missä järjestyksessä rata suoritetaan. Lajissa voi menestyä monenlaisella koiralla, mutta harmillista kyllä huipulle tuntuvat päätyvän (etenkin maksikokoisissa) koirissa lähinnä paimenkoirat. Niille tuntuu luontaiselta seurata TODELLA tarkasti mitä ohjaaja näyttää. Silti huomaan jatkuvasti mm. Virikkeen kurssilaisten agilityä harrastavissa monenlaisissa koirista, kuinka ne ovat todella tarkkoja siitä mitä ohjaaja näyttää.
Se mikä agilityssä ja noutolajeissa on yhteistä, on koiran viretila ja sen säätely. Lysti on opettanut minulle vireestä monenlaista - ja eipä tuo Pinkojakaan ole tässä opettajan roolista pois jäänyt!
Jos koira on agilityradalla liian kiihtyneenä on seurauksena vaikkapa näitä:
* koira hyppää huonolla tekniikalla --> rimat tippuvat tai jopa törmää esteisiin
* koira ei malta istua lähdössä paikallaan
* koira haukkuu tai vinkuu
* koira näykkii ohjaajaa
* koira juoksentelee ylimääräisiä kierroksia
Tässä videossa muutama tilanne, joissa Lysti on liian kiihtynyt. Mukana myös tilanne, jossa koira makaa peitolla, kun istun tuolilla. Rauhoittumisesta seuraa radalle pääseminen.
Jos koira on noutotreeneissä liian kiihtyneenä, on seurauksena vaikkapa näitä:
* koira juoksentelee hakuruudussa ympäriinsä eikä käytä nenäänsä ts. ei etsi tehokkaasti
* koira vinkuu/haukkuu/tärisee odottaessaan vuoroaan
* koira ottaa nouto-otteen huolimattomasti, esim. damin päästä tai pallottelee noutoesineen kanssa
Noh, mikä näihin viretilan säätelyihin sitten auttaa? Se, että koiralle opetetaan tarvittavat käytökset huolella tapahtumaan ohjaajan antamasta vihjeestä. Myös ärsykekontrolli on tärkeää ts. koira erottaa eri tehtävät toisistaan --> koira saa selkeitä ohjeita ja tietää tehdä juuri sen mitä ohjaajalta tullut vihje kertoo.
Tämän lisäksi koiralle on tärkeää opettaa jonkinlainen vihje rauhoittumiselle. Meillä Picolla ja Lystillä rauhoittuminen tapahtuu peitolla makuulle menemällä.
Treenejä on tehty taas paljon ja uusia videoita editoin jahka aikaa löytyy.
Kommentit
Lähetä kommentti