Pienen pieni treeniväsymys iski, mutta uskonpas siitä nyt selvityn tauon avulla.
Seminaarin jälkeen tuntui siltä, että en oikein voi yksin treenata tarvitsemiani häiriötreenejä. Sisuunnuin lopulta ja treenasimme monenlaista luopumisharjoitusta, joissa Lysti joutui oikeasti valitsemaan mitä tekee. Aloitin harjoittelun omassa pihassa sekä tein treenejä myös kotona sisällä. Siirsin saman mattitreenin myös agilityhallille, jossa kouluttajan moikkailu on yksi haaste ollut. Haluan siitä tavasta eroon ja siksipä otin varmaan päälle = koira taluttimessa. Kävin myös läheisen marketin parkkipaikalla "ihmisten ilmoilla" treenaamassa ihan vaan lyhyttä noutoa damilla sekä toisaalta kontaktia erilaisessa paikassa.
Näin viikon sisällä tehtyjen treenien tulemana on todettava:
- oma äänensävyni vaikuttaa Lystiin selvästi --> jos tulee tarvetta turvautua b-suunnitelmaan, kutsun/pysäytyksen tms. vihjeen täytyy tulla iloisella äänellä
- lyhyilläkin treeneillä saa paljon aikaan --> ei treenin määrä vaan LAATU --> älä treenaa, jos ei ole selkeää suunnitelmaa vaan anna asian hautua!
- johdonmukaisuus kuulostaa kuluneelta sanalta, mutta pedantin tarkkaa tulosta haluavana ei voi olla epäpedantti, ikinäkoskaanmissäänmilloinkaan! Tämän huomioiden täytyy kiinnittää huomiota mm tähän: milloin on treenitilanne ja milloin koira saa saa olla koira? Yritän muistaa jatkossa selkeästi sanoa koiralle vapautuksen. Olen toki näin tehnyt aiemminkin, mutta selvästikin se on unohtunut jokusen kerran. Esim. seuraamisen treenissä, kun Lysti on vapaana, L saattaa olla reagoimatta vihjesanaan ja lähteä omille rundeilleen --> miten toimia tässä --> kutsun koiran luokse, otan uuden pätkän seuraamista, palkkaan siitä ja vapautan SEKÄ muistan seuraavalla kerralla olla TARKEMPI!
Noh, entäs sitten tuon iloisen äänensävyn ja runsaan palkitsemisen kanssa - miten ihmeessä saan sen siirrettyä hillitymmäksi esim. kokeita ajatellen? Saati sitten jos ikinä pääsisimme metsästystilanteeseen - eihän siellä voi hillua tuolla tavalla...! Tämä selvinnee joskus tuonnempana - nyt keskitymme kontaktiin ja iloiseen tekemiseen yhdessä erilaisissa paikoissa!
Tässä viimeisin video nome-seuraamisesta tältä aamupäivältä kotiinpäin niittypolkua tullessa:
Seminaarin jälkeen tuntui siltä, että en oikein voi yksin treenata tarvitsemiani häiriötreenejä. Sisuunnuin lopulta ja treenasimme monenlaista luopumisharjoitusta, joissa Lysti joutui oikeasti valitsemaan mitä tekee. Aloitin harjoittelun omassa pihassa sekä tein treenejä myös kotona sisällä. Siirsin saman mattitreenin myös agilityhallille, jossa kouluttajan moikkailu on yksi haaste ollut. Haluan siitä tavasta eroon ja siksipä otin varmaan päälle = koira taluttimessa. Kävin myös läheisen marketin parkkipaikalla "ihmisten ilmoilla" treenaamassa ihan vaan lyhyttä noutoa damilla sekä toisaalta kontaktia erilaisessa paikassa.
Näin viikon sisällä tehtyjen treenien tulemana on todettava:
- oma äänensävyni vaikuttaa Lystiin selvästi --> jos tulee tarvetta turvautua b-suunnitelmaan, kutsun/pysäytyksen tms. vihjeen täytyy tulla iloisella äänellä
- lyhyilläkin treeneillä saa paljon aikaan --> ei treenin määrä vaan LAATU --> älä treenaa, jos ei ole selkeää suunnitelmaa vaan anna asian hautua!
- johdonmukaisuus kuulostaa kuluneelta sanalta, mutta pedantin tarkkaa tulosta haluavana ei voi olla epäpedantti, ikinäkoskaanmissäänmilloinkaan! Tämän huomioiden täytyy kiinnittää huomiota mm tähän: milloin on treenitilanne ja milloin koira saa saa olla koira? Yritän muistaa jatkossa selkeästi sanoa koiralle vapautuksen. Olen toki näin tehnyt aiemminkin, mutta selvästikin se on unohtunut jokusen kerran. Esim. seuraamisen treenissä, kun Lysti on vapaana, L saattaa olla reagoimatta vihjesanaan ja lähteä omille rundeilleen --> miten toimia tässä --> kutsun koiran luokse, otan uuden pätkän seuraamista, palkkaan siitä ja vapautan SEKÄ muistan seuraavalla kerralla olla TARKEMPI!
Noh, entäs sitten tuon iloisen äänensävyn ja runsaan palkitsemisen kanssa - miten ihmeessä saan sen siirrettyä hillitymmäksi esim. kokeita ajatellen? Saati sitten jos ikinä pääsisimme metsästystilanteeseen - eihän siellä voi hillua tuolla tavalla...! Tämä selvinnee joskus tuonnempana - nyt keskitymme kontaktiin ja iloiseen tekemiseen yhdessä erilaisissa paikoissa!
Tässä viimeisin video nome-seuraamisesta tältä aamupäivältä kotiinpäin niittypolkua tullessa:
Kommentit
Lähetä kommentti