Siirry pääsisältöön

multipurpose Lysti

Muistan joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla lukeeneeni Nuusku-lehdestä sellaisista flateistä, jotka tuntuivat menestyvän kaikissa lajeissa, joita niiden kanssa keksittiin harrastettavan. Nuo koirat olivat paitsi käyttövalioita, myös tottelevaisuusvalioita sekä muotovalioita. Jotenkin muistan miettineeni: kumpa saisin tuollaisen koiran joskus!

**********************
Viime perjantaina sekä tänään osallistuin Lystin kanssa erään kartanon mailla fasaanijahtiin ja tarkemmin ajoketjuun sekä jälkihakuun. 

Olin haaveillut tosi tilanteeseen pääsemisestä 90-luvulta asti, siitä asti kun kultsuni Topi kerrasta syttyi riistatöihin. Nyt se on totta - haaveista tuli totta!

Parasta on kerätä uusia kokemuksia Lystin kaltaisen koiran kanssa. Lysti on aina innokas, tilannetajuinen, tottelevainen ja työintoinen 2-vuotias elämäni koira! 

***********************
Monessa lähteessä ja keskusteluissa on painotettu sitä, että metsästyskoiran täytyy olla perustottelevainen. Nyt tiedän, mitä tämä tarkoittaa fasaanijahdissa! Tiedän myös miten siitä on hyötyä agilitytreeneissä, tottelevaisuuskokeisiin harjoiteltaessa ja (arkisilla) metsälenkeillä, kun edessä polun poikki menee tuore peuran tai muun riistaeläimen haju.

Jahdeissa koirat etsivät fasaaneja yhtä aikaa - siis koiria voi olla samaan aikaan yli 10 työskentelemässä tilan mailla! Lintuja on runsaasti ja osa niistä on haavakoita. Maasto on peitteistä, vaihtelevaa ja raskastakin liikkua. Ohjaaja ei tiedä tarkalleen, mihin lintuja on tippunut. Lintujen hajujen lähellä ei ole ihmisten hajua, kuten kokeessa. Lintujen hajuja on paljon ja etsintäalueella voi olla eläviä lintuja tai haavakoita.

Koiran täytyy samaan aikaan olla itsenäiseen työskentelyyn kykenevä sekä toisaalta seurata, missä oma ohjaaja on. Koiran täytyy olla sosiaalinen, mutta ei jäädä jumiin huomion hakemiseen ihmisiltä tai toisilta koirilta.

Tätä kaikkea on Lysti - vain 2-vuotiaana!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...