Meinasin melkein olla laiska ja jäädä opiskelukirjojen pariin kotiin, mutta sitten päätin, että ei sinne Ojankoon niin pitkä matka ole nyt kun Kehä3 on nopea ajaa. :)
Tänään oli Vuokkoset Areenalla kolmosluokkalaisten kisat. Kisoja käytiin kahdella kentällä siten, että toisella hyppyrata ja toisella agilityrata. Toisella radalla kisattiin ja toisella rakennettiin rataa ja sitten vaihdettiin suorituspaikkaa. Aika kätevää ja tehokasta uudehkon hallin käyttämistä.
Osuimme paikalle medien hyppyluokan alkamisen aikaan. Hallissa oli vaihdettu osittain uusi keinonurmi, jossa on pidempi se nurmiosa + tietty myös kumirouhetta. Jätin Picon ensin autoon ja menin katsomaan kisaa. Rata oli aika kiemurainen ja itselle tuli mieleen, että irtoavien koirien ohjaajat ovat helposti pulassa, jos ajoitus menee pieleen. Ja niinhän se monilla menikin... :)
Hyppyradan jälkeen oli agilityradan tutustuminen, 10 min yhteensä. Kävin tässä välissä hakemassa koiran autosta. Aloitin heti auton vierestä kontaktitreenin naksuttamalla katsekontaktista Picolle. Nameina oli pieniä broilerinsydämen palasia. Pico oli autosta tullessaan kiihtynyt, mutta tunnisti paikan kuitenkin tutuksi. Namit alkoivat kelvata nopeasti ja vahvistetiheys kontaktille kipusi nopeasti. Lähdin kävelemään kohti hallia autojen lomitse. Parkkipaikka oli aikas täynnä.
Hallin edustalla teimme vielä kontaktia ja vierellä kulkemista. Ohi meni koiria ja ihmisiä. Pico merkkasi pari paikkaa. Lopulta menimme halliin sisälle. Siellä oli kivan väljää, vaikkakin paljon ärsykkeitä. Pico ei nyt kuitenkaan kiihtynyt olleenkaan liikaa ja pystyi keskittymään sangen kivasti.
Siirryin hallin toisessa päässä olevien lämmittelyesteiden luokse. Koiria haukkui häkeissä ja rataa rakennettiin matalan aidan toisella puolella. Hetki oli kuitenkin hiljainen, joten päätin testata muutamaa hyppyestettä. Pico hieman vierasti uutta keinonurmea, mutta tuntui innokkaalta ja kykenevältä keskittymään. Muutaman hypyn teimme koira taluttimessa ja sitten vaan irrotin taluttimen. Olen aiemmin stressannut tätä(kin) asiaa, mutta selvästikin turhaan, sillä treeni meni hyvin.
Poistuimme sitten paikalta aika pian, kun tavoitteet oli saavutettu. Vein koiran takaisin autoon ja katsoin sitten vielä agilityradan suoritukset loppuun.
Kouluttajana olen tottunut katsomaan ratasuorituksia ja kisaradan viereltä oli mukava katsoa tilanteita. Lajin viehätys tuli jälleen hyvin esille: se on niin pienestä kiinni! Mitä nopeampi koira sen kriittisempää ajoitus on!
Ohjauskuvioita oli mitä erilaisempia. Derrettin ohjausjärjestelmää ei näköjään Suomessa paljoa käytetä, mutta muutamia yksinkertaisen selkeitä kokonaissuorituksia oli. Meno näytti tuolloin helpolta ja hallitulta.
Tulevalla viikolla onkin sitten kolmet treenit, kun Sporttikselle suuntaamme tiistaina, torstaina ja lauantaina. Lauantaina olisi epäviralliset kisat Hyvinkäällä, mutta päätin, että en lähde niin kauas ajamaan episten perässä.
Kisakuume se vaan nousee!
Tänään oli Vuokkoset Areenalla kolmosluokkalaisten kisat. Kisoja käytiin kahdella kentällä siten, että toisella hyppyrata ja toisella agilityrata. Toisella radalla kisattiin ja toisella rakennettiin rataa ja sitten vaihdettiin suorituspaikkaa. Aika kätevää ja tehokasta uudehkon hallin käyttämistä.
Osuimme paikalle medien hyppyluokan alkamisen aikaan. Hallissa oli vaihdettu osittain uusi keinonurmi, jossa on pidempi se nurmiosa + tietty myös kumirouhetta. Jätin Picon ensin autoon ja menin katsomaan kisaa. Rata oli aika kiemurainen ja itselle tuli mieleen, että irtoavien koirien ohjaajat ovat helposti pulassa, jos ajoitus menee pieleen. Ja niinhän se monilla menikin... :)
Hyppyradan jälkeen oli agilityradan tutustuminen, 10 min yhteensä. Kävin tässä välissä hakemassa koiran autosta. Aloitin heti auton vierestä kontaktitreenin naksuttamalla katsekontaktista Picolle. Nameina oli pieniä broilerinsydämen palasia. Pico oli autosta tullessaan kiihtynyt, mutta tunnisti paikan kuitenkin tutuksi. Namit alkoivat kelvata nopeasti ja vahvistetiheys kontaktille kipusi nopeasti. Lähdin kävelemään kohti hallia autojen lomitse. Parkkipaikka oli aikas täynnä.
Hallin edustalla teimme vielä kontaktia ja vierellä kulkemista. Ohi meni koiria ja ihmisiä. Pico merkkasi pari paikkaa. Lopulta menimme halliin sisälle. Siellä oli kivan väljää, vaikkakin paljon ärsykkeitä. Pico ei nyt kuitenkaan kiihtynyt olleenkaan liikaa ja pystyi keskittymään sangen kivasti.
Siirryin hallin toisessa päässä olevien lämmittelyesteiden luokse. Koiria haukkui häkeissä ja rataa rakennettiin matalan aidan toisella puolella. Hetki oli kuitenkin hiljainen, joten päätin testata muutamaa hyppyestettä. Pico hieman vierasti uutta keinonurmea, mutta tuntui innokkaalta ja kykenevältä keskittymään. Muutaman hypyn teimme koira taluttimessa ja sitten vaan irrotin taluttimen. Olen aiemmin stressannut tätä(kin) asiaa, mutta selvästikin turhaan, sillä treeni meni hyvin.
Poistuimme sitten paikalta aika pian, kun tavoitteet oli saavutettu. Vein koiran takaisin autoon ja katsoin sitten vielä agilityradan suoritukset loppuun.
Kouluttajana olen tottunut katsomaan ratasuorituksia ja kisaradan viereltä oli mukava katsoa tilanteita. Lajin viehätys tuli jälleen hyvin esille: se on niin pienestä kiinni! Mitä nopeampi koira sen kriittisempää ajoitus on!
Ohjauskuvioita oli mitä erilaisempia. Derrettin ohjausjärjestelmää ei näköjään Suomessa paljoa käytetä, mutta muutamia yksinkertaisen selkeitä kokonaissuorituksia oli. Meno näytti tuolloin helpolta ja hallitulta.
Tulevalla viikolla onkin sitten kolmet treenit, kun Sporttikselle suuntaamme tiistaina, torstaina ja lauantaina. Lauantaina olisi epäviralliset kisat Hyvinkäällä, mutta päätin, että en lähde niin kauas ajamaan episten perässä.
Kisakuume se vaan nousee!
Mukava lueskella näitä raportteja kisapaikkareissuista, hyvin näyttää menevän sillä suunnalla siis :)
VastaaPoistaKisakuume vain kasvaa, enkä yhtään kyllä ihmettelekään :)