Siirry pääsisältöön

ekoissa epiksissä

Eilen tiistaina oltiin muutaman kurssilaisen kanssa epävirallisissa agilitykisoissa Ojangossa. Paikalla oli kymmenittäin koirakkoja, joten odottelua riitti.

Olin asettanut tavoitteeksi sen, että pääsemme onnistuneesti maaliin. Jo möllirata oli melkoisen mutkikas, joten päätin kisaavien radalla tehdä ns. oman suorituksen, jotta homma ei kaadu liikaan haasteeseen. Kisaavien rata oli varsin haastava, mutta oma ratani koostui muutamasta pätkästä siten, että emme tehneet esteitä yleisön lähellä vaan kentän toisessa puoliskossa.

Tässä video:


Erityisen tyytyväinen olin seuraaviin seikkoihin:
* Pico pystyi heti halliin tultuaan tekemään ympyrätyöskentelyä, ts. vierellä kulkemista, luoksetuloa ja paikalla istumista. Myös hallin ulkopuolella se käyttäytyi hyvin, intovingulla halusi sisälle...
* rataan tutustumisen aikana ja odotellessa Pico oli häkissä rauhallinen. Muutamia vinkuja + parit murahdukset pääsi, mutta ne jäivät hyvin vähäisiksi
* lähtöpaikalla sermien takana oli liikennettä, mutta Pico pystyi hyvin istumaan paikallaan. Tokikaan en ottanut etumatkaa niin paljoa kuin treeneissä.
* tuntui, että en lopulta jännittänyt kuitenkaan niin paljoa, että se olisi ollut liikaa. Jännitys taisi mennä ohitse, kun kolme kurssilaista tekivät puhtaat radat mölliluokassa... :)

Omaan toimintaan jäi toki parannettavaa:
* asenne seuraavaksi: " vauhdilla mennään ja ekalla yrittämällä oikein"
* panta pois koiralta --> treeneihin tämä rutiiniksi --> turhaa varmistelua
* vihjesanat pitää muistaa oikein --> kepeille pitää sanoa "mene" eikä "kepit"
* juostava suorassa --> parempi vauhti ja siihenhän koira on treeneissä tottunut!
* ohjausjärjestelmä jotenkin meinaa mennä "rikki", kun kisaan --> tarviin kisoihin mukaan jonkun preppaamaan muistiani... --> rata-analyysiä tarvitsee tehdä paljon lisää!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

Loitsuun valmistautumista...!

  Asioilla on tapana järjestyä, joten vihdoin meillekin tulee kevätpentu! Kotiutumispäivä on Helatorstai 26.5.2022 - melkein Markon synttärilahja siis.  Olen ollut onnellinen, kun olen päässyt tapaamaan 10 pentua monta kertaa. Ensimmäisen kerran 2,5-viikkoisia. Aivan huikeaa miten nopeasti muutoksia tapahtuu. Tällä kertaa olemme ehtineet valmistautua pitemmän aikaa. Pentu on meidän kuudes koira ja äkkiseltään voisi ajatella "kyllä me tiedämme miten toimia". Yritän kuitenkin ajatella, että tilanne on uusi - onhan se sitä kuitenkin sekä pennulle että meille - suhteen rakentaminen alkaa ihan ensimmäisistä hetkistä.  Pentukuvia siis tiedossa tuonnempana.  Blogin osoite muuttui ja vaihdoin hieman myös ulkoasua - melkoisia uudistuksia tässä muutenkin tapahtunut. Jännää ja kivaa!