Viime viikon virallisten starttien jälkeen sain tietää epävirallisista kisoista ja ilmoittauduin samantien! Kisakuume on ollut melkoinen jo jonkin aikaa!
Kuluneella viikolla tiistain treeneissä meno oli holtittomankin riehakasta. Päätin sitten, että harjoittelemme tokoseuraamista esteiden keskellä. Tämä toteutuikin sitten jo tiistaina ja vielä paremmin torstain treeneissä.
Torstaina rata ei ollut haastava, mutta haastetta tuli siitä, että treenikaveri tuli koiran kanssa halliin sisään jo kesken meidän treenin. Onneksi Pico oli äkkitilanteessa kytkettynä eikä mitään ikävämpää tapahtunut. Uroskoira meni sermeillä rajattuun loossiin ja me radalle... Ulkokurvissa Pico spurttasi kohti sermiä. Tämä tapahtui muutaman kerran, mutta joka kerralla sain koiran nopeammin ja nopeammin seuraamaan. Lopulta teimme radan onnistuneesti! Tämä oli ihan älyttömän hyvä treenitilanne: sammutamme koiran ei-toivottua käytöstä ja palkitsemme välittömästi toivotusta käytöksestä.
Tänään sunnuntaina radalla ilmeni spurtteja kohti Markoa, joka kuvasi rataamme maalin lähellä. Näin saatiin estettyä Picon poistuminen radalta. Sammuttamista tehtiin tässäkin, kun jokaisella startilla spurtteja tuli vähintään 2. Kolmannella startilla Pico kävi nopeasti Markon luona koskemassa käteen, tuli kutsusta luokse ja rata jatkui!
Parasta kisaradoilla on tähän mennessä ollut:
* lähdössä pysymiset on onnistuneet 100%:sti!
* Pico ei ole mennyt ratojen reuna-aitojen yli missään tilanteessa vaan ainoastaan aukoista.
* Pico ei ole kiinnostunut muista koirista, kunhan saan sen pysäytettyä heti radan lopussa!
* Pico pystyi kivaan suoritukseen tänään, vaikka oli radan ulkopuolella juuri rähähtänyt isolle koiralle, joka tuli liian lähelle!
Herää kysymys siitä, että montako starttia tarvitaan spurttailun kokonaan sammuttamiseen? Mikä muu tapa olisi parempi koiralla, joka on kokonaan koulutettu perustuen onnistuneiden tilanteiden kautta kouluttamiseen? Miten ihmeessä saan treeneihin rakennettua samanlaisia tilanteita kuin kisoissa?
Kuluneella viikolla tiistain treeneissä meno oli holtittomankin riehakasta. Päätin sitten, että harjoittelemme tokoseuraamista esteiden keskellä. Tämä toteutuikin sitten jo tiistaina ja vielä paremmin torstain treeneissä.
Torstaina rata ei ollut haastava, mutta haastetta tuli siitä, että treenikaveri tuli koiran kanssa halliin sisään jo kesken meidän treenin. Onneksi Pico oli äkkitilanteessa kytkettynä eikä mitään ikävämpää tapahtunut. Uroskoira meni sermeillä rajattuun loossiin ja me radalle... Ulkokurvissa Pico spurttasi kohti sermiä. Tämä tapahtui muutaman kerran, mutta joka kerralla sain koiran nopeammin ja nopeammin seuraamaan. Lopulta teimme radan onnistuneesti! Tämä oli ihan älyttömän hyvä treenitilanne: sammutamme koiran ei-toivottua käytöstä ja palkitsemme välittömästi toivotusta käytöksestä.
Tänään sunnuntaina radalla ilmeni spurtteja kohti Markoa, joka kuvasi rataamme maalin lähellä. Näin saatiin estettyä Picon poistuminen radalta. Sammuttamista tehtiin tässäkin, kun jokaisella startilla spurtteja tuli vähintään 2. Kolmannella startilla Pico kävi nopeasti Markon luona koskemassa käteen, tuli kutsusta luokse ja rata jatkui!
Parasta kisaradoilla on tähän mennessä ollut:
* lähdössä pysymiset on onnistuneet 100%:sti!
* Pico ei ole mennyt ratojen reuna-aitojen yli missään tilanteessa vaan ainoastaan aukoista.
* Pico ei ole kiinnostunut muista koirista, kunhan saan sen pysäytettyä heti radan lopussa!
* Pico pystyi kivaan suoritukseen tänään, vaikka oli radan ulkopuolella juuri rähähtänyt isolle koiralle, joka tuli liian lähelle!
Herää kysymys siitä, että montako starttia tarvitaan spurttailun kokonaan sammuttamiseen? Mikä muu tapa olisi parempi koiralla, joka on kokonaan koulutettu perustuen onnistuneiden tilanteiden kautta kouluttamiseen? Miten ihmeessä saan treeneihin rakennettua samanlaisia tilanteita kuin kisoissa?
Kommentit
Lähetä kommentti