Eilinen sää oli jotain hyvin epäpinserimäistä. Tietysti unohdin Picon sadeviitan kotiin, kun lähdimme katsomaan Tour de Helsinki -fillaristien ajoa ja sen jälkeen poikkesimme lenkille Purina Areenan ympäristöön. Sade alkoi jokseenkin juuri ennen meidän lenkkiä ja oli hetkittäin varsin rankkaakin.
Parkkeerasin auton tällä kertaa aika lähelle kisapaikkaa. Beta sai jäädä relaamaan autoon, kun ukkosen jyristessä suuntasimme hallia kohden. Hallissa oli menossa minien rata ja paikalla oli paljon pieniä kiihtyneitä haukkuvia koiria. Pico samaten oli varsin kiihtynyt, osittain sateen takia. Jotenkin emme saaneet samaa rutiinia aikaiseksi kuin yleensä, joten jouduin tyytymään siihen, että Pico malttoi juuri ja juuri istua aloillaan, kun radalle meni koira ja ympärillä liikkui muita kisaajia koirinensa.
Kisapaikkana Purina Areena on perinteinen. Onneksi siellä on nyt tehty aidat kisaradan ympärille, joten voinen jossain vaiheessa harkita kisaamista siellä. Alustana on aiemman hiekan sijaan jotain pehmeämpää, aivan kuin fleece-kankaan palasia.
Kävimme sateesta välittämättä katsomassa myös ulkoradan kisaa. Ulkoratakin on aidattu maalialuetta lukuunottamatta. Radan ulkopuolella oli koiraliikennettä tietysti sangen paljon. Yksi irtokoirakin oli tulossa kohti takaapäin. Huppu päässäni en tätä ihan heti huomannut. Onneksi Picokin oli kohtalaisen relana. Aika vaikea pitää kiinni siitä, että koiria ei nuuskita kisapaikoilla, jos tuolla tavalla useinkin tapahtuisi.
Seuraavalla kerralla varaan enemmän aikaa ja pidän paremmin kiinni rutiineista:
* auto vielä lähemmäksi rata-aluetta
* vien häkin kisaradan lähelle sopivaan toivottavasti rauhallisempaan paikkaan
* tauotan paremmin Picon treenin häkissä lepäilemällä
* jätän Betan kotiin, jollei Marko ole mukana
Olisi todella kiva saada joku samanhenkinen kaveri kisapaikalle muistuttamaan minua rutiineistani. Yksin ollessa näköjään luistan niistä ihan liikaa...
Parkkeerasin auton tällä kertaa aika lähelle kisapaikkaa. Beta sai jäädä relaamaan autoon, kun ukkosen jyristessä suuntasimme hallia kohden. Hallissa oli menossa minien rata ja paikalla oli paljon pieniä kiihtyneitä haukkuvia koiria. Pico samaten oli varsin kiihtynyt, osittain sateen takia. Jotenkin emme saaneet samaa rutiinia aikaiseksi kuin yleensä, joten jouduin tyytymään siihen, että Pico malttoi juuri ja juuri istua aloillaan, kun radalle meni koira ja ympärillä liikkui muita kisaajia koirinensa.
Kisapaikkana Purina Areena on perinteinen. Onneksi siellä on nyt tehty aidat kisaradan ympärille, joten voinen jossain vaiheessa harkita kisaamista siellä. Alustana on aiemman hiekan sijaan jotain pehmeämpää, aivan kuin fleece-kankaan palasia.
Kävimme sateesta välittämättä katsomassa myös ulkoradan kisaa. Ulkoratakin on aidattu maalialuetta lukuunottamatta. Radan ulkopuolella oli koiraliikennettä tietysti sangen paljon. Yksi irtokoirakin oli tulossa kohti takaapäin. Huppu päässäni en tätä ihan heti huomannut. Onneksi Picokin oli kohtalaisen relana. Aika vaikea pitää kiinni siitä, että koiria ei nuuskita kisapaikoilla, jos tuolla tavalla useinkin tapahtuisi.
Seuraavalla kerralla varaan enemmän aikaa ja pidän paremmin kiinni rutiineista:
* auto vielä lähemmäksi rata-aluetta
* vien häkin kisaradan lähelle sopivaan toivottavasti rauhallisempaan paikkaan
* tauotan paremmin Picon treenin häkissä lepäilemällä
* jätän Betan kotiin, jollei Marko ole mukana
Olisi todella kiva saada joku samanhenkinen kaveri kisapaikalle muistuttamaan minua rutiineistani. Yksin ollessa näköjään luistan niistä ihan liikaa...
Aika tuttua. Itsekin luistan rutiineista helposti heti kun joku ei ole katsomassa. :P Ja jälkeenpäin harmittaa.
VastaaPoistaNo sinäpä sen sanoit!
PoistaPitäisi löytää sellainen sopiva setti helposti toteutettavia rutiineja. Mä taidan olla tottunut tiettyihin paikkoihin ja treenikavereiden seurassa toteuttamaan niitä. Eräänlaista "positiivista" sosiaalista painetta kaiketi...?
Mä pystyn yllättävän hyvin pitämään kisarutiineista kiinni, eli koira suoraan autosta / häkistä kentälle pienen virittelyn kera.;)
VastaaPoistaNo okei, ei se ihan noin helposti mee, on sitä pitänyt etsiä ne oikeat rutiinit ja kun niitä tarpeeksi on tehnyt, ei niitä edes mieti enää rutiineina, ne vain tekee.:)