Siirry pääsisältöön

intopiukeana

Olipahan treenit tänään! Lujaa mentiin eikä meinattu!
Marko oli kameramiehenä mukana, joten saatiin kunnon videota radalta! Editoin jahka ehdin!

Sunnuntaisia kisoja kun tässä on pari päivää pohdiskellut niin kummasti aukeaa se, mitä täytyy harjoitella:
* ärsykekontrolli: koiraa pitää selkeästi ohjata tekemään oikeaan aikaan halutut asiat. Esim. Pico on saanut spontaanisti spurtata esteille enkä ole aina niistä edes jättänyt palkkaamatta. Tämän huomasi hyvin treeneissä nyt, kun sunnuntaina päästin koiran väärälle esteelle.
--> tokoilua sivulla seuraten esteiden seassa lienee lääke tähän haasteeseen
* rutiinien muokkaaminen kisatilannetta vastaavaksi: minä ja Pico olemme molemmat tottuneet siihen, että voin siirtää koiraa paikasta toiseen pitämällä pannasta kiinni. Kisoissa en voi tätä tehdä, koska se johtaa hylkäykseen. --> ilman pantaa seuraamista esteiden keskellä.
* juokseminen lujaa on Picolle äärimmäisen palkitsevaa ja sitä esiintyy myös tilanteessa, jossa Pico ei pysty keskittymään minun kanssa tekemiseen --> miten saisin tämän paremmin kontrolliin? Seuraavissa epävirallisissa kisoissa testaan pitkää aamulenkkiä kisapäivänä, jolloin kaiken järjen mukaan koira on kuluttanut enimmän terän energiastaan ja saattaa malttaa paremmin kulkea sinne minne ohjaan.
* maaliin tulemisen loppukäytös: hihnan luokse spurttaaminen kontrolliin tehotreenillä!

Onpas kivaa, kun taas tietää, mitä treenata!

Kommentit

  1. Teidän videoita kun olen katsellut, olen huomannut että teillä on aika rauhallista menoa radalla, mikä tietenkin varmasti on ihan hyvä asia. Elsalla olen vain huomannut, että jos saan sen kierrokset nostettua ihan älyttömän korkeelle niin se ei reagoi siinä tilassa niin helposti muuhun ympäristöön (ääniin ym) vaan jopa keskittyy vain muhun enemmän. Tietenkään tässä mielentilassa ei uutta opeteta, mutta jo osattu saa kivasti potkua tällä ja tosiaan niihin ympäristön ääniin ja kummituksiin ei reagoida niin herkästi. Meillä toimii ja kisoissakin jos saan tämän "röyhkeän" Elsan esiin niin tulee enemmän onnistumisia eikä liikkurit ja haukkuvat koirat haittaa ollenkaan.:) Olen jopa miettinyt sitä onnistuisko se paikkamakuukin paremmin korkeessa vireessä.. Ehkä kokeilen sitäkin joku päivä..:)

    VastaaPoista
  2. Joo, rauhallisuus tekee tarkkaa, mutta häiriöherkkää. Picolla vaan käy niin tällä hetkellä, että kierrosten noustessa menee sitten pinkominen överiksi eli kontrolli katoaa, kun se spurttaa iloisena ympäriinsä. Koirathan toimivat kuka mitenkin silloin kun eivät kykene tekemään häiriöisessä tilanteessa. Elsa taitaa aloittaa haistelun, Pico juoksee lujaa, joku keskivertobelgi käy punttiin kiinni ja collie haukkua louskuttaa. Nämä nyt esimerkkeinä.

    Kisarutiinia tässä haetaan vielä tovi, joten luotan siihen, että muutamien starttien jälkeen ko. tilanne sujuu ok ja voin keskittyä ohjaukseen kovassa vauhdissa. Tänään oli treeneissä ihan järjetön vauhti koiralla, En tajua mistä sellainen oikein putkahti, kun tosiaan meno on aina ollut hallittua, mutta innokasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

Loitsuun valmistautumista...!

  Asioilla on tapana järjestyä, joten vihdoin meillekin tulee kevätpentu! Kotiutumispäivä on Helatorstai 26.5.2022 - melkein Markon synttärilahja siis.  Olen ollut onnellinen, kun olen päässyt tapaamaan 10 pentua monta kertaa. Ensimmäisen kerran 2,5-viikkoisia. Aivan huikeaa miten nopeasti muutoksia tapahtuu. Tällä kertaa olemme ehtineet valmistautua pitemmän aikaa. Pentu on meidän kuudes koira ja äkkiseltään voisi ajatella "kyllä me tiedämme miten toimia". Yritän kuitenkin ajatella, että tilanne on uusi - onhan se sitä kuitenkin sekä pennulle että meille - suhteen rakentaminen alkaa ihan ensimmäisistä hetkistä.  Pentukuvia siis tiedossa tuonnempana.  Blogin osoite muuttui ja vaihdoin hieman myös ulkoasua - melkoisia uudistuksia tässä muutenkin tapahtunut. Jännää ja kivaa! 

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...