Siirry pääsisältöön

tai sitten ei...

... niin... 
Tänään piti mennä ensimmäisiin epävirallisiin agilitykisoihin Saukkolaan, mutta toisin kävi. 

Koko viikon ajan minulla on ollut sellainen tunne, että pitää tarkastaa Picon rokotusten päivämäärät. Sen verran kiirettä sitten piti, että otin rekkarikansion hyllystä eilen illalla ennen nukkumaanmenoa. Katsoin ensin päiväystä rabies-rokotuksen kohdalla, päiväys 7.9., mutta voimassa 2015 asti. Ok, ei hätää. Käänsin sitten sivua sen verran, että näin 4-rokotuksen päiväyksen olevan niin ikään 7.9., mutta voimassaolovuosi 2013 asti. Se siitä kisaamisesta sitten tällä erää.

Ristiriitaisin tuntein siirsin herätystä kännykässä myöhemmäksi ja menin nukkumaan. Harmitus voimistui vasta, kun sain tietää, että paikalla oli ollut hyvin vähän osallistujia. 

Kävimme kuitenkin hieman treenaamassa Purinan läheisyydessä. Laajalla nurmikkoalueella oli hyvä pitää etäisyyttä kävelijöihin ja treenata. Teimme hieman rauhoittumista, ympyrätyöskentelyä, luoksetuloa paikalta istumasta. Hetkittäin Picon keskittyminen rakoili, joten vastaavaa treeniä täytyy nyt jatkaa ahkerasti.

Matka kohti kisauraa koki nyt pienen epäonnistumisen, joka jälleen kerran ei ollut koiran vika. Vielä me tulemme! 

Kommentit

  1. Voi ei.:/ Mutta nyt ei kannata jäädä rypemään, Pico rokotuksille ja kohti uusia kisoja!:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

kisadebyytissä Ojangossa 27.10.

Tulipahan sitten käytyä kisaamassa ekaa kertaa. Yhtään epistä ei ollut alla, joten aika rohkea veto. Jotenkin tämä oli sellainen "pakko saada alta pois oli tulos mikä vaan" -juttu. Hyppyrata oli päivän viimeinen kisarata ja olimme ajoissa paikalla. Ehdin käyttää Picon hallissa lyhyitä aikoja useamman kerran. Tein lämmittelykävelytkin useassa lyhyessä pätkässä. Back On Track -takki sitten päällä, kun koira odotteli autossa seuraherransa kanssa. Asko Jokisen rata oli aika kiva: 17 estettä, hyppykorkeus 60 cm. Alkumatkasta kiemuraa, mutta ei mahdotonta. Loppupäässä pelkkää juoksemista. Ihanneaika 38 s. Lähtöpaikka oli aidalla erotettu, mutta kuitenkin paljon ihmisiä ympärillä aidan toisella puolella. Päätin, että luotan koiraan, mutta psyykkasin sitä pienellä alkujuttelulla. Tässä video, jossa myös kommenttini omasta toiminnastani: Koira teki jälleen esteet siten kuin ne on sille opetettu! Pujottelu oli kyllä aikas hieno - ei yhtään vilkaisua, kun vauhtiin pääsi! No...

noutotreeniä - tämän viikon teemana - meniköhän överiksi...

Kun laitetaan treenipariksi työnarkomaani koira ja työnarkomaani kouluttaja niin tässä seuraus... Aiemmin Lysti alkoi kiihtyä heitoista, joten niitä täytyi harjoitella - tein kuluneella viikolla koirapuistossa paljon treeniä, jossa koira istuu paikallaan ja heitän damin pienen matkan päässä koirasta. Heitto joko puskaan tai nurmelle.  Tein sellaistakin, että ensin heitetty dami jäi hetkeksi "muistiin" ja ennen sen noutoa piti noutaa hyvin lyhyeltä matkalta toinen dami.  Koirapuistossa oli ympärillä kaikenlaista häiriötä, mm. läheisen päiväkodin pihassa ilakoivat lapset, ohikulkijat kävelytiellä ja metsässä, linnnut sekä Pico, joka spurttaili ihan kiitettävästi ympärillämme kuoppien kaivamisen lisäksi. Pääsiäisen aikana sain miehen avustamaan treeneissä heitoissa ja olipa tuossa välissä Petikossakin niityllä kollegan kanssa tehty heittelytreeni. Montakohan kymmentä noutoa yhteensä maanantain ja perjantain välillä... huh! Eilen sunnuntaina harmitus iski pari kertaa, k...

tassut verillä

Ei ole helppoa pinkojalla. Tänään huomasin aamutreenien jälkeen, että Picolla on iho punainen takajaloista varpaiden väleistä. Suihkutin tassut ja laitoin Vetrami-voidetta. Pico oli jotenkin ihan surkeana kauluri päässä. Raukka tärisi ihan. Nyt täytyy tarkkailla tilannetta, lisätä ruokaan rasvoja ja rasvata tassuja Tummelilla ja Vetramililla. Yritin harjoitella tiukkaa käännöstä treeneissä, mutta se tuntui jotenkin oudolta. Treenien jälkeen tajusin, että tein treenin "väärinpäin". Eli tietysti koiran pitää hypätä ohjaajasta poispäin ja kääntyä heti kohti aivan siivekettä hipoen. Hyppyytin Picoa takaakiertämään, joten meinasimme törmätä. Kas kummaa, että käännös ei tiivisty lainkaan... Noh, tänään oli muutenkin hieman erilainen aamutreeni, kun seurana kaksi belgityttöä. Treenirutiinien kasassa pysyminen oli se tärkein juttu, muu sitten lisänä. Kyllä tämä talvikausi tästä nyt sitten käynnistyy...